maanantai 27. maaliskuuta 2017

Help me find a way to breathe





Once upon a time
I swore I had a heart
Long before the world I know
Tore it all apart
Once upon a time
There was a part of me I shared
Years before they took away
The part of me that cared




Niin yksinäistä öisin, enkä osaatehä sille mitään...
Voin vaam odottaa..
Odottaa parempaa huomista
ja parin sekunnin onnellisuuden hetkiä.

Kun kaikki tämä aika tuntuu loputtomalta
ja kaikki se aika jona olen yksin.
En vain jaksa kuin itkeä, en jaksa
loputonta itkuakaan. Sen jälkeen kun
kuulen toisen päivästä, toisten 
yhdestä olosta, toisten tekemisistä. 
Mun päivät on vain yhtä helvettiä,
enkä osaa tehdä muuta kuin itkeä ja 
repiä naamani irti

GlitterStar







Voisin vaikka vannoo että jokaisella joskus on päiviä, hetkiä 
jolloin tuntee itsensä niin yksinäiseltä että tuntuu että olis näkymätön.
Vaikka ympärillä oliskin paljon kavereita ja ystäviä.

Tänää on mun päivä olla näkymätön...
Taino ainaki tuntuuu siltä että oon.








Joskus vaa tuntuu et tää maailma ei vaa oo mua varten.
Oon liian erillainen tänne.
En yksin kertasesti kuulu tänne.

Toisaalta minne sitte kuulusin?
Sitä kukaan ei varmaan tiiä.
Tuskin tuun itekkään saamaan tietää...






Tuntuu vaa että asiat josta oon päässy yli
alkaa taas uudestaan ja uudestaan..

Luulin et kaikki olis jo palaamas normaaliks.
mut ei.. ei vieläkään..
miks en vaa voi olla normaali ?

välillä tuntuu vaan että
ihmiset on muokannu musta tälläsen
päältä ilonen mutta tyhjä sisältä.








Edge of the world
Should I sink or swim?
Or simply disappear?






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti