Kauniit laulut loppuu aikanaan

Piirrät ihollesi kivullesi kasvot

Teräksellä kirjoitat nimen vihallesi

Kylpyhuoneessasi, yöllä puoli kaksi

Kun kaikki muut jo nukkuvat on sinun hetkesi

Tuntuu vaa jotenki siltä et kukaan ei ota mun asioita tosissaan tai vakavasti.
Jos mä ilmasen et ahdistaa tai muuta nii en saa oikeestaan kenellekkään
juteltuu sitä poijes.
Ja sit kaikki avautuu mulle..
Olis kiva jos mäkin joskus saisin tehdä niin!
Ilman että tuomittais tai edes otettais tosissaan.

 Miten voin elää ihmisten ympäröimänä joita ei kiinnosta.
Miks mua pitäs aina kiinnostaa?

Olin tos vkl mun vanhemmilla ja sain hetkeks ees sen tunteen et jotain kiinnostaa mun asiat!

Ja koska mull on tosihuono olla nii mun EDSki on voimakkaampana oireilee..

Tos yks päivä makoilin rauhassa sängyllä ja katoin netflixiä ko yht äkkiä henki ei kulkenukkaa..
Se oli ehk kamalin kokemus ikinä..
Tunne ko henki ei kulje ja tajuut että sähän voit kuolla tähän..
Vaikka se kestiki sen 5-20sekunttia oli siinä jo paniikin elkeet kassa niin mulla ko villellä.

Ja se sai mut enempi tajuu tätä sairauden huonompaa puolta mistä ei vaan ikinä puhuta ääneen.

Puhutaan vaan niistä kivuista , mustelmista ja nivelistä.. mut kaikki se ns vakava jätetään aina..aina pois..

Alan kyllästyy esittämään terveen roolia..
Niin koulussa ko vapaa-ajalla.
Mä en pysty handlaasitä enää..

Osa syy miks tunnen koko ajan näin paljon huonoa oloa on se et mulla on liikaa käsittrlemättömiä asioita, esitän että oon terve ko pukki yms..
Kaikki ne vie voimavaroja ja se että oon kaikkien tukipilari kaikkien taivas ja maa!

Mä oon kyllästyny itteeni..
Miks mä annan itteni mennä aina tähän kuntoon?
Miks en ikinä opi?



Mua vaan pienesti pelottaa että kulutan itteni loppuun.. niin loppuun että mua ei enää oo..

Joskus ehkä mietinki liikaa asioita.
Ja mietin et entä jos mua ei oliskaan.
Olisko nää ihmiset onnellisempia? Etenki Ville? Sen ei tarvis elää huolessa?
Eikä mun vanhempien..


Välil tuntuu et liian moni ihminen vois paremmin niin..

Sit tulee se karu tosiasia että täällä mä yhä oon..

Vaikken tiedä et kuinka kauan..

Seki on ollu semmonen asia mikä on viime aikoin pyöriny päässä.. et mitä tapahtuu jos ja kun meen nukkumaan ja en herääkkään?

Deeppii shittii mut todellisuus on vaan karua.
Ja mitää hyväksyä ne tosi seikat mitä voi käydä tai ei käy..

Se on ko kolikkoa heittäs 50/50



Riisuttu ja turmeltu

Minulla on tänään mustat pitsialusvaatteet

Vain jotta tiedän niiden olevan ylläni

Niidn alla 

Olen täysin alasti 

Ja minulla on ihoa 

Maileittain ihoa

Tarpeeksi ihoa peittämään kaikki ajatukseni

kelmun tavoin

Sen läpi näkee mitä tähteitä eilen jäi jäljelle

Huolimatta siitä, mitä ajattelet 

Ihnoni on pehmeä ja sileä

Ja helposti arpeutuva

Mutta sillä ei ole väliä, vai mitä ?

Et välitä ihon pehmeydestä

Haluat vain kuulla 

Mitä sormeni tekevät pimeässä

Mutta entä jos ne vain avaavat ikkunan

Jotta näkisin salamat pilvien seassa?

Entä jos ne haluavat vain kiivetä kiipeilytelineessä

Saadakseen tuoretta ilmaa?
Entä jos ne vain haluavat kietoutua
Ristiin ja rukoilla?
Myrskyn keskellä milläkään ei taida olla väliä.
Sanoja ja lauseita joita muut
Haluaa kuulla.
Totuudet erkanee ja hälvenee näkymättömiin.
Jäljelle jää kasapäin valheita ja kipua.
Henkistä kipua
Fyysistä kipua
Olen täysin riisuttu ja turmeltu.

Why Im here?

Jotkut tytöt tuntevat

sanat toistensa lauluihin.

Heidän nauruissaan on harmoniaa.

Heidän yhteen liitetyt kätensä kaikuvat sopusoinnussa.

Entä jos en osaa hyräillä puhtaasti?

Entä jos kukaan ei kuule melodioitani?

Mitä jos en vain sovi joukkoon?

Olen eksynyt. Tarviin suuntaa ihan minne tahansa.

Tarviin syyn, syyn olla tällä planeetalla.
Kaikki tuntuu niin kaukaiselta.
Missään ei tunnu olevan järkeä.
Tahtoisin tietää miltä tuntuu hukkua mereen
Niin että nilkkaan on sidottu tiukkaan iso kivi.
Tuntuukohan se samalta.
Samalta kun hukkua omiin ajatuksiin ja mietteisiin.