Näkymätönlapsi

"Mun haavoja mä haluun vaalia Voit koittaa ne parantaa, jos sulla on aikaa Näitä arpia, kuin kuita avaruudelta ei pysty piilottaa Ne pimeessä hohtaa, kuin supernova"

Tahtoisin vaa huutaa!!!
Täs ollu liikaa kaikkee...
Tuntuu et mä lahoon käsiin..
Ja oon tajunnu miten ihmisten on helppo luopuu musta ja korvata..

Nii moni mun ystävä on tehny nii..
Ottaa vaa yhteyttä sillon ko ne tarvii kampaajaa sillonkaa ei kysy mun kuulumisia vaan mun pitää kuunnella niitä.

Mulla on elämäni aikana ollu 4 parasta kaveria ja jokainen on ns jättäny mut sanomatta sanaakaa... korvannu vaa mut..

Ja tossa yks päivä puhuin mun kaverin Maryn kanssa henkilöstä X ja sain kuulla asioita mitä se oli sanonu musta...

Vaikka luulin aikasemmin joskus 2 vuotta sitte et olstais ystäviä henkilön X kanssa...
Mä olin AINA sen tukena ja muutenki ko se tarvitsi mua nii olin AINA sielä sillon ko se tarvis mua...

Nyt sain kuulla että kyseinen henkilö X on ollu pitkäänki sitä mieltä että oon ärsyttävä yms..

Joten oon alkanu miettimään että onko milläkään oikeesti mitään väliä?
Sillä mut on helppo korvata..
Niin ne muutkin on tehny..

Ja enkä enää uskalla päästä ketään enää niin lähelle mua sillä pelkään..
Pelkään et mut taas korvataan...

Pelkään nyttenki...
Koko ajan...

En tiiä mitä mun pitäis tehä että mua ei hylättäis ja korvata?
Miks kenellekkään ei riitä se että oon omaitteni enkä jaksa esittää mitään muuta?

Ehkä oon vähä tunne vammanen...
Mut ihmiset voi siitä vain syyttää itteään..
Sillä ne on luonu musta tälläsen..

Alan olemaan jotain mitä en haluis enää olla. Pikkuhiljaa ko katon peilistä mä nään ko se kuva muuttuu.. se vääristyy..
En nää itteäni enää..
Musta on tullu läpinäkyvä...

Ainut mitä musta näkyy on mun sisuskalut vanhaksi menneet.. kuluneet ja ruosteessa.
Keuhkot reikiä täynnä niin haperot kun perhosen siivet.. sydän hakkaa hitaasti viimeisiä tykytyksiä.. suonissa kiertävä veri on vaihtanut väriä.. Aivot lopettanut kauan sitten toiminnot.. jalat ei jaksa kantaa pienintäkää matkaa.. kädet kuivat tottelettomat.. kynnet katkenneet..
Kasvojen lihakset ei jaksa pitää enää tekohymyä yllä.. silmät väsyneet loputtomasta itkusta...

Haluisin vaan oikeesti sanoo että mulla on kaikki hyvin mutta ei ne asiat oo niin..
Ja aina ko saan jonkun asian pois nii seuraava tulee tilalle...

Meen huomenna mun vaarini hautajaisiin.. ei mulla oo vaatteita..
Tai siis paitaa sinne..

Halusin pikku hiljaa herätä tästä painajaisesta...
Tää loputon kamppailu alkaa olee liikaa.

Keep fakesmiling...

Jos olisin siivetön mut linnunkokoinen..

Salaisuuksia, salaisuuksien perään.
Valheita...jotka selvitän..
Mul oli hieno idea tälle postaukselle mut eilen kävi jotain mikä kääntää tän postauksen ylösalasjaympäri....

Mentii eilen ihan ihan illasta Kanken luokse. No aluks mul oli vitun tylsää kosla ne vaa pelas fall out 4..

Mut sit onneks Julia tuli käymää siel <3
Ja murun isä soitti sille ja ne puhu melkee 3h pihelimes... ok ne ei oo ollu tekemisis tai soittanu tai viestiny 2vuotee...

No pidin sit hauskaa Kanken Julian ja Samin kans...
Joskus hmmm.... 1 aikaa Julia heitti meijät antsaa ja oikeesti käytiin vaan yhellä!!!!!!

Ja vähän ennen lähtöä antsasta kotiin se yks kerto jotain mitä sen faija oli sanonu puhelimes mitä sen mummo oli sille sen faijalle sanonu....

Se pilas mun koko iltani.....
Tälläkertaa mä romahdin täysin....
En pystyny olee enää vahva...
Aloin vaa itkee siin baaripöydäs....
Mut ko menin vessaan pyyhkii levinneitä meikkejä ja räkästä naamaani...
Siel oli joku ihana random ihminen joka lohdutti mua ja halas ja sano et "älä enää ikinä itke saman asian takia"
Se anto mulle hetkeks voimaa kasata itteni ja mennä takas muitten luokse.
No hetiko istahin pöytää murruin taas...

En vaa enää kestä ja jaksa että mua arvostellaan mun ulkonäköni ja mun painoni takia...
Ton yhen mummon jonka oon nähny vaan kerran elämässäni seki oli ton yhen veljen häissä...
Ja en oo ikinä nähny murun faijaa jolle sen mummo oli haukkunu mua... lihavaks,läskiks,ja ylipainoseks.....

En vaa kestä enäää...
Mulla ei tulis pieneen mieleenkää arvioida ihmisiä ulkonäön tai painon mukaa et millanen se on...

Mut sit lähettii baarista ja itkin en voinu enää lopettaa...
Silmät punasina ja turvonneina
Rupesin hokemaan 10kertaa (eli piti mennä 10kertaaa sellanen lenkki ennenko tuun kotiin) 10punnerrusta , 40vatsaa...
10kertaa,10punnerrusta,40vatsaa...
10kertaa,10punnerrusta,40vatsaa...
En sanonu muuta...

Loppupeleis käveltio 2 kertaa se lenkki...
Jona aikana yritin puhuu kaikesta...miltä musta on tuntunu pitkään...

Itkin nii paljon että kävellessä en meinannu saada henkeä...saatika et mun itkusesta puheesta olis saanu edes selvää mut kai se jotain ymmärs... sillä se osas vastata aina siihen mitä sanoin...

Nyt mun päässäni vaa pyörii luvut..
25h.... syömättä...ei oo tarpeeks hyvä...
Söin nuudeleita jossa oli porkkanaa,maissia ja kanamunaa... oon syöny liikaa...

Tänää ko heräsin mun itkuni vaa jatkuu... sillä todellisuus alkaa valjeta kaikki valheet ja salaisuudet...
MÄ EN RIITÄ KELLEKKÄÄN OMANAITTENÄNI 
Mua vaan vertaillaan kaikkiin muihin...

Ton yhen mummo vertailee mua ton veljen vaimoon...
Sen vaimo on sellanen perfecto...
Se on laiha,näyttää elovenatytöltä,se on täys uskovainen,osaa laulaa,osaa piirtää,osaa tehä kaiken oikein... se ei varmaa sen koko elämänsä aikana oo kokenu yhtää pahaa monstreria...
Se on täysin päin vastanen ko minä....

Voisin kirjottaa kaikki tähän mikä mussa on vikana muitten mielestä..
Mut tää blogi sivukaan ei siihen riittäis.

Ootan sitä et joku tulee tänne kommentoimaan et "läski mikä läski" tai jotai muuta yleishyödyllistä...
Voin sanoo et turha vaiva...
Ette voi enää pahentaa mun oloani...

Keep 10 kertaa,10punnerrusta,40vatsaa..

Ehlers-Danlosin Syndrooma

Tänää aamulla herätessä mun selkäni oli taas niin kipee että itketti oksetti.. en pystyny liikkua...
Samalla tajusin että oon kamppaillu tän sairauden kans koko elämäni mut melkeen tasan 2 vuotta sitte sain diagnoosin tähän sairauteen..
Joten päätin tän postauksen painottua mun eds (lyhenne Ehlers-Danlosista)

Elikkäs Ehlers-Danlosin syndrooma
On kromosomivauriosta johtuva harvinainen kollageenin epämuodostumasta johtuva sairaus.
Se aiheuttaa kehon sidekudoksen rakennevirheen.Kollageenisairauden vaikutusten vuoksi kaikki kehon sidekudokset voivat olla eri tavoin vaurioituneita eivätkä siksi kestä rasitusta samalla tavoin kuin normaali sidekudos. Tavallisimpia vaurioita ovat sidekudoksen hauraus ja normaalia suurempi venyvyys. Sidekudosta on mm ihossa, nivelissä, jänteissä ja silmissä. 
Suomessa on vaan 350-500 ihmistä joilla on tämä kyseinen sairaus.

Ehlers–Danlosin syndrooman oirekuvavaihtelee yksilöllisesti. Oirekuvan vaihteluun vaikuttavat sairauden alatyyppi sekä se, miten kunkin sairastajan kollageeni on pahiten vaurioitunut. Sairastajien oirekuvan voimakkuuden välillä on myös eroa.
Joten aattelin luetella ne mitä mulla on.

• Yliliikkuvat nivelet 
• nivelten sijoiltaanmenot ja nyrjähdykset
• nivelkivut
• ihon venyvyys ja pehmeys
• tavallista leveämmät arvet
• arpien hidas paraneminen, verenvuoto haavoista
• ientulehdukset
• lihasten väsyvyysherkkyys rasituksessa
• mustelmataipumus
• nivelrikko
• verenvuototaipumus
• sydänoireet
• krooninen kipu
• väsymys

Ehlers–Danlosin syndroomaan ei ole olemassa kokonaan parantavaa hoitoa, koska sairaus johtuu korjautumattomasta kromosomivirheestä. Oireet saattavat joissakin tapauksissa voimistua iän myötä. Sairauden aiheuttamia elinikäisiä ongelmia voidaan yrittää hoitaa sopivilla tuilla, apuvälineillä ja kipulääkkeillä. Fysioterapia on tarpeen, jotta liikunta- ja toimintakyky säilyisivät mahdollisimman hyvinä. Koska EDS-potilailla on useimmiten tavallista epästabiilimmat nivelet ja nikamat - fyysisestä suorituksesta palautuminen on tärkeää ja ei ole suositeltavaa kantaa raskaita taakkoja. Toimintaterapian keinoin voidaan auttaa selviämään arkielämästä ja monet Ehlers-Danlosista kärsivät voivat hyvinkin elää kohtuullisen normaalin elämän.

 

Pois tästä maailmasta tuskasta taivaisiin uneksitko kuolemasta matkallas korkeuksiin?

Hyvä isänpäivä pilalla yhellä soitolla...
Vuokraisäntä....
Arvasin tän ko sossut sössiny...
Pitäis ens viikolla repästä jostain 2kk rahat tai muuten lennetää pihalle...

Nyt vaa toivoisin et raha kasvaispuussa...
Sillä tää on ehk maailman hirveintä...
Tiedostaa että oon kohta asunnoton...

Ja seki on musta riippumattomasta syystä...
Sillä hakemukset ja kaikki on tehty ajallaan.. mutta silti joku valtionsossutantta kussu mun asiat...

En tiiä enää mitä teen...
En omista rikkaita vanhempia jotka vois noin vaa maksaa mun 2kk vuokran...

Nyt tekis vaan mieli mun vikoilla 20€ juoda pää täyteen...
Stressaa nii paljon..
Mun naamastaki näkee et on hieman paljon stressiä sillä mulla on vaa finnejä sillon ko stressaan...

Haluisin pään niin sekasin et pääsisin pois tästä todellisuudesta...

Mut hei äiti kävi ostaa mun ehler-danlosii panacodeja...

Niillä kai pääsee sekasin jos juo alkoholia niitten kans?

Sillä jääkaapissa nököttää 4 kaljaa..
Ja kaupat on kiinni ollu tänää...

kuka päättää, ketkä saa onnistua

Mul on ollu viime aikoin hirveet paineet,stressi ja ahdistus...

Kaikki sanoo et niil on joulustressi mulla ei oo stressiä joulusta vaan ihan muista syistä.

Pienenä tykkäsin joulusta ja siitä kuinka sai väkertää kaikille joululahjoja,kortteja ja joulun kohokohtana oli piparien teko ja piparkakkutalon teko..

Nykyää mua vaan ärsyttää se et en mä osaa tehä samoja juttuja ko lapsena...

Sillä mun itsekriittisyys on 666% 

Ja jos vaikka teen joulukortteja ihmisille ajattelen et "kaupasta olisin saanu hienomman" 

Sit myös aattelin kavereille tehä loomeist jotain jännää mut sit taas ajattelen "emmä osaa tehä mitää nii hienoo et kehtasin antaa eteenpäin" 

Mulla on vaa sellanen feiluri olo...

En onnistu missään..

En osaa tehdä mitään...

Ja mulla ei oo hirveesti rahaa ostaa kellekkään mitään..

Sit mul on pian synttärit...

Ahdistaa sillä tuun taas viettää synttärit yksin niinko tähänki mennes.

Tavallaan oon tottunu jo siihen et mul ei oo synttäreitä..

Sillä kaikki viel viettämäs jouluu sillon ko mulla on synttärit.

Nytki kyselly tääl Nummelas et onks ihmiset kotona sillon ko mul on synttärit nii suurin osa ei oo...

Ja en sit tiiä jaksanko pitää mitää synttäreitä... 

Ja uutena vuotena varmaa kaikki menee johonki partyihin...mielummin.. 

Sillä eihän kukaan halua tulla mun juhliini. 

Asiat vaan ei skulaa vaikka yritän saada asioita järjestykseen nii sit aina joku kusee... nyttekki sossu jotai sössiny ja kaikkee semmosta... 

DNA sössiny jotai mun liittymän kaa etten voi soittaa tai mtn...

Aina ko saan jonkun asian edes jotenki toimimaan nii sit on miljoona muuta asiaa jotka romahtaa niskaan..

Alan viimeinki tajuta mitä aikuisena oleminen tarkottaa. 

Ja huomaan kuinka helposti stressaan ahdsitun masennun... ehkä en ookkaa valmis aikuisten maailmaan? 

Vai johtuuko se vaa mun menneisyydestä? 

Tuntuu vaan pikku hiljaa siltä että oon pettäny kaikki... enkä uskalla pyytää apua.. en edes äitiltä tai iskältä...

Sillä mulle tulee epäonnistunu fiilis..

Enkä haluu epäonnistua sillä en haluu et mun vanhemmat on pettyneitä muhun.. tai kukaan muukaan..

Mun noidan kehäni taitaa olla päättymätön.. loppua ei näy...

Mua vaan pelottaa täl hetkel et oon koht asunnoton... 

Pelottaa se et sossujen takii menee luottotiedot...

Täl hetkel vaa tuntuu et kokomaailma on mua vastaan ja romahtaa mun päälleni..

I want to touch the sky and stars. I want to fly like a bird.

Oon tässä parin päivän aikana miettiny että ketä mä oikein olen, mikä oon joskus ollu ja mitä oon nytte?
Oon selaillu vanhoja kuvia... vanhoja päiväkirjoja.
Lukenu siitä kuinka mulla oli huono olla. Olin onneton...
Musta oli tullu itsetuhoinen. Yritin kai päästä todellisuutta karkuun. Sillä mua koulukiusattiin... se alko 1 luokalla... se alko ekasta koulupäivästä..
Mua kiusattiin koska en osannu sanoo R-kirjainta kunnolla.. mut näin aikuis iällä oon miettiny et mitä väliä jos ei jotain kirjainta osaa sanoa kunnolla?? Ja mulla on paljon kavereita jotka on muaki vanhempia ja ei osaa sanoa esim R-kirjainta...
Mun vaarini joka kuoli hetkisitte sekään ei osannu sanoa R-kirjainta...
Mä opinsen 3 luokan alussa sillä kiusaaminen meni nii pahaks et. Ajattelin et jos osaan sanoo sen vitun R-kirjaimen nii mun kiusaaminen loppuis. Ajattelin et mul on viel toivoo et mun ei tarvis pelätä mennä kouluun enään...
Mut olin väärässä...
Mun kiusaaminen vaa pahentu pahentumistaan..
Olin ihan ihan samanlainen ko muutki...
4-6 aloin laihduttaa..
Sillä en jaksanu jokapäivästä läskittelyä..
Mun pääni sisälle synty hirviö nimeltä ana..
Ja no voin sanoo että anasta ei pääse ikinä eroon..
En koe enään ite sairastavani anaa mutta silti se hirviö keljuilee välillä mun aivoissani.. ja kamppailen päivittäin sitä vastaan...
8 luokan alotin uudessa koulussa sillä me muutettiin..
Mun asiat oli nii sekasin. Sain taas toivon pilkahduksen ja ajattelin et uus koulu,uus paikkakunta saisin takulla kavereita...
No vituiks seki meni...
En saanu kavereita ja mua kiusattiin...
Aloin olee itsetuhonen...
Ja itsetuhosuuden tielle sitte jäin..

Nyt on tasan 2 vuotta siitä että en oo ollu itsetuhonen ollenkaa..
Oon päihittäny niin monta hirveetä hirviötä ja monsteria mun päässäni.
Oon ollu 2 vuotta kuivilla...
Oon kerranki hieman ylpee itestäni..
Mutta silti viime aikaisten tapahtumien jälkeen oon aika pahasti eksyksissä...

Tiedän että ette tiedä kaikkea mitä on tapahtunu sillä en oo ikinä ollu mikään hyvä puhuja jos oikeesti sattuu jotain ikävää tai pahaa...
Selitän kaikille aina että "hyvää kuuluu" "hyvin menee"
Mutta nyt sanon sen EI MENE HYVIN...
Kaikki tapahtumat on saanu taas vanhat monsterit ja hirviöt liikkeelle...

Oon jättäny syömisen niin minimiin..
Ajatukset viiltelystä pyörii mielessä..
Ja se että mun Ehler-Danlosin takia oon kai tikittävä aika pommi...
Ikinä en tiedä heräänkö uuteen aamuun..
Ja se tieto ruokkii mun hirviöitä ja monstereita...

chisu - yksinäisen keijun tarina

Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin

Että vastatuulessakin lentää jaksaisi

Kovat oli ajat ollu hällä takana,

Mut kuka uskois et on olemassa surullisia keijuja?

Pää painuksissa mainitsi hän kerran murheistaan

Fauni hymähti, ei ottanut tosissaan

Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois?

Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju nukkui pois

On paratiisi meillä täällä näin

Vaan ei aina kaikki koe sitä näin

Sillä faunin, peikon, keijunkin

Suru joskus kiinni saa ja vie mukanaan

Yksinäisen keijun tarina kosketti kaikkia

Peikot lohdutteli keijuja, haltijat fauneja

Kaikkialla huokausten kera toistettiin

Miksi se yhden hengen vaati, ennen kuin me muistettiin

Ois paratiisi meillä täällä näin

Jos elettäisiin aina lähekkäin

Ja vaikka faunin, peikon, keijunkin

Suru silloin kiinni saa se ei vie...

Ois paratiisi meillä täällä näin

Jos elettäisiin aina lähekkäin

Ja vaikka faunin, peikon, keijunkin

Suru silloin kiinni saa se ei vie mukanaan

Keep Smiling