On metsäkauris ihana, sen katse sielun vie
Niin ilman vaihtoehtoja käy lehtoon neidon tie
Vaan kaurista et tavoita, et sitä enää nää
Vain varjot puissa vaeltaa ja lehdet väräjää
Mun piti tulla kertoo ainoastaan mun cossistani.
Ja kuinka mun cossin teko etenee.
Cossaan siis traconissa ball jointed doll:ia
ja täl hetkel mul on meikki osittain suunniteltuna,
nenäletku tehtynä, happi maski tilattu.
pitäs tilaa piilaritki mut täl hetkel mul ei oo rahaa..
joten en tiiä jos ens kuussa tilaan ehtiiköhän ne tulla..
yyber pitkä valkonen jätti t paidan metsästyski pitäs alottaa.
Pidän sormia ristissä et jostain kirpparilta löytys!
Mut joo koska en oo tota cossia varten saanu oikeestaan enempää aikaseks
nii aattelin myös kertoo muita kuulumisia.
Mun koulun kallonkutistaja laitto viestiä mulle eilen et jospa nähtäis tällä viikolla.
Se haluis tehä mulle uuden masennus arvioinnin jajaja jutella vaan.
Mun mielestä kuulosti oikeen hyvältä idealta.
Mun ajatukset on leijaillu aivan jossain ei tällä planeetalla.
Mietin koko ajan mitä muut ajattelee musta ja mitä ne musta puhuu
ko en oo paikalla.
Jotenkin on niin paljon helpompaa piiloutua hymyn ja tyhjien sanojen taakse, kuin näyttää, mitä oikeasti tunnen. Mitä ajattelen, mitä asioita yritän käydä läpi yksin omassa mielessäni. Ympärilläni on paljon rakkaita. Ihmisiä, keille voisin täysin vapaasti, ilman minkäänlaisia estoja.
Mut muille kertominen ei vaan ole niin yksinkertaista. Ne luulee että oon vahva ja
handlaan kaiken. ja osittain haluunki et ihmiset eelää siinä luulossa et mulla on kaikki hyyvin.
Sillon ei tarvii selitellä yhtään mitään kellekkään.
Koska oon tunnetusti huono kertomaan ja selittelemään mun asioita.
koska se on vaan ahdistavaa ko kaikki tuijottaa sua ja sä kerrot jotain mitä muut ei voi ymmärtää
tai käsittää..
kaikki sanoo et aika parantaa mut kuinka paljon aikaa siihen menee?
ko koko elämä ollu kamppailua itteni kans niiin henkisesti ko fyyysisesti.
Mä oon käyttäny jo mun vara akut ja kaikki vara tehosteeet.
ja uslos pääsyä ei vaan näy.
Ainiii mun kallonkutistaja sano et mulle pitäs tehä muitaki testejä joihin pitäs varata aikaa.
Taas vähän sellanen fiilis et mua aletaan pompotteleee joka paikkaan ja se vie kans
ihan hitokseen voimia.
täl hetkellä tarviaisin vaan mun ystävien tukee ja turvaaa jos voi niin sanoa.
Meinaa olo on ko koekaniinilla vaihteeks. testejä testien perään.. kyllä oon ollu koko kesän
tarkkailussa mun vatsa ongelmien ja ruoka ongelmien takia. Ja nyt viel sit muita testejä kallonkutistajan toimesta. Noh kai mäpärjään niinko aina. c:
