kipu kuolee huutamalla alastomana lattialla.....

Mun olono vaan pahentuu päiväpäivältä, minuutti minuutilta...
Välillä tunnen olevani tikittävä aikapommi muitten riesana..
Saako mun eds taas vallan?
Sekottaako se mun pään?
Oonko taas tässä samassa pisteessä?
Onko joka talvi ja syksy tälläsiä mulle?
Kivut pahenee on kylmä...
Tunnen ko jokainen mun nivel huuta apua jota ne ei saa...
Oksettaaa...kipu on liikaa
Hengitys höyryää...lapaset kädessä.. oon sisällä missä pitäs olla lämmin....
Lämmitys päällä... silti niin kylmä...
Joskus kaipaisin vaan ymmärrystä, jota en tuu koskaan saamaan..
Oon löytäny päiväkirjan ja tän blogin jonne voin kirjottaa kaiken...
Oon löytäny ystävii joille voin kertoo mun salaisesta ihmemaassta...
Mutta kuunteleeko oikeesti kukaan?
Huudan...vaikka mun keuhkoihin sattuu...
Niin lujaa että joku kuulis ja vastais... ainut vastaus jonka saan on kaiku....
Joka ilta kuiskaan kauniita sanoja... toivoen että herään taas aamulla...
Opinkohan koskaan luottamaan...rakastamaan ja uskomaan?
Kivusta jota tunnen sisälläni siitä huolimatta ajattelen....
Ajattelen liikaa....
Ruokin mun pahaa oloani sillä...
Se nauttiii tästä...
Voispa siinä olla vaan on/off nappi josta laittaa pois päältä...
Saisinpa tän edssän pois päältä....
Sillä en kestä...
Mun nivelet haluu luovuttaa...
Mä haluun luovuttaa....
Kukaan ei usko mua....
Oon maailman paras näytteliä...
Mun paras maski on hymy...
Hymy joka kätkee kaiken taakseen...
Silti mä kärsin....
Mun mielialani sentakii vaihtelee ko vuoristorata...
Välillä pelkään et menetän kaiken tän takia...
Oon liian vaikee ihmisille...
Ne ei ymmärrä...
Ne ei osaa käsitellä mua...
Oon ko hauras posliininukke...
Mä menen rikki helposti....
Mut ainoo ero on että superliima ei voi korjata mua...
Pelkään et mut korvataan....
Jollain paremmalla,ehjällä,ilosella,helpolla,kauniilla...
Oonko elävä, kuolematon vai kuollu?
Kysymys suuri vastaus pieni...
Alan pikkuhiljaa tajuta miks kaikki mun ympäriltä katoaa ja tuhoutuu....
Miks mun pitää olla viallinen ja rikki?
Mun mieleni ja kehoni haluaa luovuttaa.. mä en tahdo...
Kaikki on aina ristiriidassa...törmäys kurssilla...
Pelastus veneitä on.. mä tahdon sellaseen....
Mun mieleni ja kehoni ei....
Mun mielessäni asuu hirviö mun kehossani asuu monsteri....
Hirviöstä ja monstereista mun sänkyni alla...niistä on tullu todellisia....
Se mitä ennen pelkäsin siitä on tullu mulle arkipäivää...
Ahdistun...yritän saada henkeä...
Mieleeni tulee asioita...muistuttaa siitä kuinka itsekäs olen...
Ajattelen toisin...
Pidätän henkitystä...
Tahdon tän kaiken loppuvan....
Kaikki äänet huutaa mun pääni sisällä...
Mutta kuulen vain yhden kuiskauksen...
Muistan kaikki valheet joita olen sanonut... lähes päivittäin... "mulla on kaikki okei"

suru murtaa ihmisen

Viikko on taas vierähtäny
Nopeesti. Ja ollu taas aikaa miettiä kaiken näköstä. Ensinnäki haluun sanoo et
Teen tän postauksen kännykällä joten en tiiä miltä tää tulee näyttämäänä sillä en oo ikinä tehny postausta kännyllä.

Toivottavasti edes tää teksti olis oikeen kokosta sillä tässä kirjotus hommelissa tää on nii isoo et huhhuh o.o

Tosiaan viime perjantaina oltii Heikin synttäreillä. Oli siel iha mukavaa ja kostukkeet maistu jopa mulle ja illan kruunas se et ko kävelin Julian kans antsaa ja juteltii kaikesta. Pääsin edes hieman purkaa itteeni jollekki! Ja se hetki oli jotain nii ihanaa ja kaunista! Vaikka olinki kännissä niin myös Juliaki mut tähtien loisteessa käveltiin joku 2km (en tiiä siltä se ainaki tuntu) antsaan! Ja siel sitte partyiltii ja sain suostuteltuu jopa Julian laulaa mun kans!!!

No se lauantai aamu ei sitte ollukkaa nii kiva!
Olin saanu äitiltä aamulla viestin...
Vaari oli kuollu! ;_;
Olihan se arvattavissa sillä keväällä
Sillä leikattiin kurkkusyöpä jonka leikkaus oli kestäny 14 tuntia! Ja siitä alko sitte kemo hoidot :/ ja tossa kuukaus taikka pari vaari joutu uudestaa sairaalaan sillä sille oli tullu verenmyrkytys.....
Ja äiti sillon jo sano et on vaa ajan kysymys millon vaari kuolee ;_;

                                      Viimeinen henkäys tuulen.

                                      Aikasi oli aikasi meni.

                                      Lensit  

                                      Päättymättömään

                                      Ikuiseen uneen~

                                      》vaari♡《

Torstaina taas sitte pojat tuli meille.
No eipä yllättäny et päädyttiin taas antsaan.
No antsa reissu ei alkanu oikeen hyvin koska.... murun exä oli töissä sielä...
WTF!?!?!? miksi?! O.o hämmentää vieläki koko tilanne oli liian akwardia..
Koska se nainen ei selkeestikkään pidä musta. Mut HAH se on vaa sen menetys... XD
Olin poikien kans hetken aikaa ja mua rupes ahdistaa ja vituttaa kuinka se nainen koko ajan kyyläs ja mulkoili mua..
Ja tiesin etten voi pyytää Juliaa sinne sillä se on matkalla kaukana jossain. No sain ylipuhuttua Sannan mun seuraani antsaan!
Ja meil oli kans nii hauskaa! Voi luoja xD

Onneks oon saanu tänne pari niin ihanaa ystävää joista en luopuis millään ♡
Ja se oikeesti auttaa mun oloani ja paljon!!
Oon huono näyttää tunteitani valitettavaa mutta totta. Mut mä niin toivoisin et Julia ja Sanna ymmärtäis et ne on oikeesti mulle tosi tärkeitä !
Ja koska haluisin jotenki näyttää et ne on ihania nii aattelin joskus pitää ihan vaa tyttöjen illan. Minä, Julia ja Sanna kunnon triio kolmikko ko pääsee vauhtii nii mikään ei oo mahotonta !!!!!!! ;)

                       

                                Juliaa!! ♡ (miks

                                En osaa ikin olla

                                Normaaliisti kuvissa)

                           Sannaa!!! ♡

Tällä hetkellä oon vaa nii surullinen
Mut samalla ilonen että oon saanu 2 ihanaa
Ystävää. Joitten kans on aina nii ihanaa ja murheet lähtee aina pois ko viettää näitten hömmöjen kans aikaa ♡
Tällä hetkellä mä niin tarviin tätä!!!

Ehkä myös näitten ihmisten ansiosta
Alan pikku hiljaa sanomaa nummelaa kodiks. Ja et täällä on hyvä olla.

Pitäis vaa mun pään sisäset demonit taas vaan voittaa ja kuopata viel syvemmälle!!!
I can't drown my demons, they know how to swim.
se vaan  on liian totta mun kohdalla....







KEEP SMILING ♡

she dreams of the stars

if I sing along

A little fucking louder
To a happy song
I'll be alright

En oo taaskaan päässy hetkeen aikaa kirjottelee tänne mitään sillä mun kone on rikki eikä käynnisty...

joten kerron nyt vaa jotain mitä päähän tulee sillä on tapahtunu kaiken näköstä jännää tällä välin ko en oo päässy kirjottelee..

 Oon aivan liian väsyny ja kipee liikkumaan..

En tiiä mistä tulin kipeeksi, mutten tykkää tästä yhtään.. 

Mulla on ihan kamala yskä ja kurkkuun sattuu. Korvat on kipeet ja keuhkot rohisee.'

Joten kävin lääkärissä ja sain 3pv saikkua jippiii...

Joten koska oon laiskalla päällä enkä jaksa hirveemmin kirjottaa vaikka mun teki mieli?! 

En ees siis tiedä miks alotin tän postauksen kirjottamista xD 

Mutta siis aattelin vaa länttää paljon kuvia ja lainauksia kuvaamaan mun lähi ajan fiiliksiä! 

Now I see, now I see
Everybody hurts some days
It's okay to be afraid

\

~ ei sade ilman tuulta

ei kipu ilman tuskaa

et voi olla lopussa

jos et oo käyny alussa ~

Tähtityttö unta ei saa
hän valvoo ja miettii maailmaa
peiliin kirjoittaa

Jos ois pienempi ja hennompi kuin kukaan ystävistään
Jos ois linnun kokoinen
Silloin kelpaisi ja loistaisi ei lannistuisi mistään
Jos ois linnun kokoinen
Siivetön, mut linnun kokoinen