torstai 23. marraskuuta 2017

To The boyfriend whose girlfriend has chronic illness


Dear Boyfriend,
Thank you for understanding on the days I can’t get out of bed. And thank you for doing the dishes when I do not have the energy to stand. On the days when I can not make love to you, I’m so sorry. I appreciate every single thing you do for me. Even on the days I don’t express it to you.
I know it sucks when we have plans and we can’t go because I am having a bad day. I know it is terrible when our date day turns into a doctor’s appointment or a trip to the hospital. I know people say I am the strong one, but I think it’s you. It takes a very strong man to care for a woman who sometimes cannot care for herself. I cannot imagine how hard it is to hold me when I’m crying on days when the pain is just to much to bear. The pain you must feel when I’m laying in a hospital bed. How strong you are because you never show me when you’re afraid for me, or hurting yourself.
I’m sorry that sometimes I don’t acknowledge your pain because mine is so bad. I’m sorry that sometimes our life plans are put on hold because I’m sick and that things we want get put on hold because of medical bills. But I want you to know how much I appreciate you and how immensely grateful I am for you, and how very much I love you. And how much I cherish the memories we do make despite my chronic illness. You have a heart of gold and deserve a medal of honor.


maanantai 20. marraskuuta 2017

I'm at my breaking point



With thoughts that dare not speak their name
Trapped inside a body, made to feel only guilt and shame
His anger all his life - "I hate myself!", he cried...




Tää vittumainen kipujakso
On pian kestänyt kuukauden..


En nuku,ensyö, en tee mitään
Kaikki sattuu. 
Oma mielenterveys on vaakalaudalla.


Päivän pari saattaa olla et ei mitään mut sit tää 
Paska taas alkaa...


Huomenna mulla on aika 
Nuoriso puolen psyk. Sairaanhoitajalle. 


Toivon vaan et se ihminen jonka luo huomenna meen juttelen aivan kaikesta olis  sellainen että meillä kemiat klikkais ja se  yrittäisi ees näyttää siltä että sitä kiinnostaa auttaa mua ja kiinnostaa kuunnella.

Musta vähän tuntuu et kukaan ihminen ei oikeen haluu uskoa et kuinka huono mulla on olla.

Kaikki on niin tottunut iloiseen ja positiiviseen muhun. 
Ja nyt  oon pohjaaki Pohjanmaalla niin sitä vähätellään ja paljon.

Taputellaan olkapäähän ja sanotaan kyllä se siitä tai pohjalta on ainut tie ylöspäin. 

Fyysisen sairauden kans ei nyt vaan mennykki niin helposti ylöspäin .
Vituttaa vaan kaikki ihmiset 

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

my mind stay so fucking messy

I don't like my mind right now
Stacking up problems that are so unnecessary
Wish that I could slow things down
I wanna let go but there's comfort in the panic
And I drive myself crazy
Thinking everything's about me
Yeah I drive myself crazy
'Cause I can't escape the gravity

I'm holding on
Why is everything so heavy?
Holding on
To so much more than I can carry
I keep dragging around what's bringing me down
If I just let go, I'd be set free
Holding on






Maanantaina olin päivystyksessä masennuksen takia. Sain soitettua samana päivänä ittelleni psykiatriselle hoitajalle ajan joka on tosin 2kk päästä..

Eilen olin kans päivystyksessä mut tosin mun eds kans..
Niin turhauttaa koko tilanne ja asia..

Hoitajalle ei tarvinnut kauaa aulassa venaa mut ko astuin sisään mun piti eka selittää sille mikä on ehlers-danlos... Ja varmasti se hoitaja mun itkusesta mongeruksesta sai selvää.
No se pisti sitte jonottaa päivystävälle lääkärille jonne venasin ainaki sen pari tuntia joo oli se tosi mukava niinko se hoitajaki mut eipä sekään osannut mua auttaa...


Piti varata uus aika noh.. se on kuukauden päästä...
Sain mä siltä tän viikon saikkua että saisin edes vähän nukuttua ko en muista millon olisin nukkunu enemmän ko 3h

Ruoka asiat on menny niin huonoon suuntaan.. jos syön tuun kipeemmäks.. oon vedellä niitä proteiini juomia mut ne on semisti kalliita.. eikä mulla nyt oo oikee varaa ostaa sellasta proteiini pulveri säkkiä joka tulis halvemmaksi.


Mä oon huonommassa jamassa ko koskaan.. ja oikeestaan en jaksa miettiä mitään tai nii..
Koska en nuku ja syö kunnolla..
Mä oon ihan loppu.

Ja mulla alko pariviikkoo sitte työssä oppiminen mut onneks siel ollaan oltu ymmärtäväisiä.
Ja mun ope ninnuki eilen tsemppas ja jelppas paljon.


Tänää meen sitte juttelee koulu kuraattorin ja terveyden hoitajan kans mun tilanteesta.

Että saan edes purattua vähäsen kaikkea. Ja jos ne vain pystyis auttaa jotenkin.

Oon vaan niin turhautunut kaikkeen..
Jotkut on terveitä ja elämänsä aikana sairastelee parikertaa vaan flunssaan yms. Ko mun sairauslista on pidempi ko mun joulupukinlista lapsena...