Feels like i'm dying

Siitä on hetki vierähtänyt ko tänne oon mitään kirjottanut..
puolvuotta.. ja siihen puoleen vuoteen mahtuu todellapaljon asioita.

kuten muutto pois nummelasta takas vantaalle, viiden vuodenjälkeen ero, eds pahentuminen,
masennuksen ja ahdistuksen pahentuminen..

oon rikkinäinen kello ilman ehjiä hammasrattaita ja osia..
aika vaan kuluu mut en saa mitään aikaseksi.

en oo ollut ihmisten ilmoilla oikeestaan kuukauteen enkä puhunut kellekkään..
oon erakoitunut lähes täysin..

joulun vietin perheen kanssa ja veljen tyttöystävän ja synttärit vietin mörkin ja keesin kanssa <3

Mörkki ja Keesi on ollut tällä hetkelle ainoot ihmiset mun perheen lisäks ketä oonnähny koska ne on tullu mun luokse ilman että pyydän.
koska en oo

kyenny edes kauppaan menemään yksin ilman ahdistusta tai paniikki kohtausta.

Ja no en tiiä pitäskö mun huolestua sillä olin asunut täällä viikon ja saman tie tuli kutsu sydän tutkimuksiin ja siitä ei ole edes kauaa ko olin sydän ultrassa yms..
ja muutenki sydänny hakannu koko ajan semmosta 100 - 130 kuukauden verran yliki
Ehkä nyt se loppu tulee ? hope so !

Life update: ihme joka kasvaa mun sisällä

Sanonta asioilla on tapana järjestyä kuvaa tätä kesää aika paljon.
Vihdoin löyty silmin näkijä!! Ken leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön! Tää juttu menee sittenkin oikeuteen !


Ja tää kesän oon pyhittänyt asioille mitä en oo uskaltanut tehdä syystä tai toisesta.

Joten nyt kun omat päivät on lasketut nii pakkohan se on vaan tehdä asioita mitkä tekee sut onnelliseksi.

Ja oikeestaan oon tehnyt mun Sumner bucket listiä aika paljon eteenpäin. En oo koskaan päässy koko kesän aikana näinkään pitkälle siinä!

Ja koska mun hiusten lähtö on jo niin pahaa nii oon ettimässä täydellistä peruukkia.

Ja muutenkin on ollu sairaalarumbaa tässä mut onneks on ollu oikeet ihmiset ympärillä ja kerranki joku ollu kattomassa mua muutakin ko oma perhe ❤

Ja tässä viimeisen viikkojen aikana oon tutustunut niin mahti ihmisiin!! Että en kestä! Kerrankin ystävyys ja kaverisuhteita jotka toimii molemmin päin. Vaikka oon rakentanut sellasen muurin että nyt oon jopa pystynyt tietyistä asioista puhumaan ilman humalaa.

Juhannuskin oli ihana 😍 ihanien ihmisten ympäröimänä! Pelkkää lovee !!❤

Oikeestaan vaikka tilanne on terveyden kannalta vähän kehno mut silti voin hymyillen sanoo että oon pitkästä aikaa onnellinen eikä kukaan oo sitä multa viemässä ❤

Viikon loppuna kesäkuu vielä huipentuu Helsinki prideen 👌

Kuuleeko kukaan?

Millon viimeeks sulta on kysytty mitä kuuluu? Niin että toinen osapuoli oikeasti kuuntelee ja on kiinnostunut olemaan sun tukena oli asia mikä hyvänsä.

Tällä hetkellä ite tarvisin niin kovin tukea ihmisiltä mutta en saa sitä..

Etenkin sinä päivänä ko multa kirjaimellisesti alko lähtemään tupottain hiuksia... Itkin lähes koko päivän. Ja mitä muut teki vitsaili asiasta.. "leikkaa kalju" "sivusiili" kukaan ei miettinyt miltä musta tuntuu/tunti..

En ees muista millon viimeeks olisin kertonut mitään kenellekään sillä aina joku keskeyttää tai puhutaan hänestä itsestään.

Oikeestaan sen takia oon senkin vähän puhumisen lopettanut kokonaan ja sulkeutunut täysin.
Koska tiedostan sen että ketään ei kiinnosta ja ymmärrän sen. Muilla menee niin hyvin et miks ne tahtois pilata sen puhumalla mun ongelmista.

Taidan vaan ehkä olla hyvä peittää asiat muilta. Sillä asiat on niin kusisesti etten tiedä miten selvitä niistä.

Diagnooseja diagnoosin perään.

Heh en oo vähään aikaan tänne kirjoittanut mitään..
Syy siihen on että mua ahdistaa aivan kaikki! Tää blogi , mun ystävien näkeminen, pelkästään tosta ulko ovesta meneminen tuottaa tuskaa ja ahdistusta.

Noin kuukausi sitten sain rollaattorin annoin sen nimeksi Niilo. Eli jos puhun Niilosta niin puhun mun rollasta.

Mun elämä on muuttunut aika radikaalisti... Ei hyvään suuntaan.

Ja mua on vaivannut pitkään yks asia jonka mun hyvä ystävä sano sillon ko oli kauheet draamat päällä..

Mut en oo jaksanut takertua siihen sillä mun elämässä on meneillään paljon vakavampiakin asioita esim mun terveydessä joka nyt ei oo mikään maailman paras..

Lääkärit ihmettelee miks mun sydän heittelehtii niin paljon ja kohta on taas sen takia sydämen ultra.

En oo käyny koulussa pitkään pitkään aikaan koska sinne meneminen ahdistaa niin paljon mut sit taas ahdistaa sekin etten mee sinne.

Mut toisaalta olisin vaan Niilon kanssa tiellä siellä.

Mulla olis taas vaihteeks niin paljon sanottavaa ääneen mut oon hiljaa koska niillä asioilla ei oo loppupeleissä mitään väliä.
Koska ne ei ota sitä faktaa pois että oon niin huonossa kunnossa mitä koskaan oon ollut.

Mä en pysty syömään enään oikeestaan mitään.. sattuu kokoajan.. mun hiukset lähtee päästä lääkkeiden takia.. ja sentakia välillä jätän lääkkeet ottamatta vaik se onki suuri riski.. mut joo.

Kaikki paskat ajatukset on tullu takas. Ja itsetuhoisuus.. mun pääni vaan tuntuu siltä että se olis jossain tiltti asetuksessa ja selittää vaan paskaa mulle. Aivot tuntuu vaan joltain mustalta aineelta jotka vaan lilluu.

En vaan enään tiiä kuinka kauan mä jaksan ja kestän tätä. Päivästä toiseen 24/7 mua sattuu ja ahdistaa ja esittänyt ilosta. En mä ole..

Tammikuussa sain kallonkutistajalle diagnoosin vaikea masennus, stressi ja ahdistus häiriö ,sosiaalisten tilanteiden foobisuus sekä syömishäiriön paluun..

Nyt mun diagnoosin lista vaan kasvaa kasvamistaan voisin tähän laittaa kaikki mun diagnoosit ihan vaan että ite näkisin miltä se pötkö näyttää.

Mun diagnoosit:

Ehlers-danlos oireyhtymä
Fibromylagia
Gastropresies
mast cell activation syndrome
posturaalinen takykardia syndrooma
Vaikea masennus
Hahdistus ja stressihäiriö
Syömishäiriön
Migreeni
Krooninen väsymys oireyhtymä
Alice in wonderland oireyhtymä


Jäiköhän multa joku välistä. En tiedä liian monta diagnoosia. Tuntuu välillä että oon allerginen elämään tai liian sairas elämään.

Tämmöinen pieni päivitys ja kuulumiset. Haluisin saada tän mun blogini rullaamaan mut en lupaile mitään sillä mun olot on ollu vähän mitä on.

Someday I'll leave this town

Siitä on hetki vierähtänyt ko tänne oon viimeeks kirjoittanut yhtään mitään. Tässä välissä on ollut joulu, mun synttärit! 22 vee jippii! Ja uusivuosi. Jouluni alotin 2kk saikun jälkeen.

Näistä asioista luulis että asiat olis alkanut menemään hyvin vai mitä?

No vastaus on että ei ole...

Sain viimeviikolla stressi ja ahdistus häiriö diagnoosin ja vaikea masennus tuliko yllätyksenä? no eipä oikeen.

Sentään oon saanu jotenki nukuttua unilääkkeiden avuin mut ruuan kans on ongelmia ja mun jalat on menny entistä huonompaan kuntoon.

Eikä mun oloani helpota se että vaihteeks täällä on jotain draamaa... Again... Mietin vaan että millon tää yläaste meininki loppuu..

Jos ei lopu ja ko aletaan ettii uutta kämppää nii se on aivan jossain muualla ko Nummelan sisällä.

Sillä tää meininki saa mun olot vaan pahemmaksi ja pahemmaksi. En tiiä et ymmärtääkö ihmiset sitä syytä miks välttelen draamaa.. mut se vaikuttaa liikaa mun edsään ja kipuihin ja kaikkeen. Se on ikuinen oravan pyörä.

Toinen vaihtoehto on et alan karsimaan taas vaihteeks ihmisiä pois mun elämästä jotka aiheuttaa draamaa ja negatiivisuutta. Sillä vaikka mulla onkin asiat miten on yritän pysyä positiivisenä ihmisenä !

Ostin eilen tuhoa tämä kirjan enkä malttaisi odottaa et pääsen tekemään niitä tehtäviä !!! Sit kans ostin uuden söpön bujon halvalla!

Ja mun tipaton tammikuu on menny tosi hyvin! Eikä oikeestaan oo tehny mieli juodakaan. Olin muuten uudenvuoden bileissäki selvin päin eikä silloinkaan tehny mieli juoda.

Tilasin myös feikki sormituet toivon et niistä olis ees vähän apua sormiin sillä kinesioteippiä en voi enää hirveemmin pitää liima allergian takia.

Kuumalämpöpulloista on tullu mun elämä! Ja ostin viel ehkä maailman söpöimmän sellasen!

Tää nyt oli tämmöinen pikainen ja lyhyt katsaus mitä oikeen on meneillään. Ehkä taas löydän innostuksen tähän blogiin tai sit en. En osaa vielä kertoa sitä miten tässä käy.