I'm so complicated
My body's failing,
I think I've hit the floor,
I cannot feel anything anymore.
Tää on niitä hetkiä ko haluisin olla joku muu... ko heidi joka on hello kitty viltin alla piilossa maailmalta ämpärin kanssa.. sillä syksyn vaihteleva lämmin ja kylmä saa heidin kropan sekasin..
Mieleen alkaa tulvia kaikkee paskaa.. sillä nii paska olla ja se pahentaa oloa.. mut täll hetkellä sellanen fiilis että musta ei vaan oo tähän..
En tiiä oonko vain loppuun palamassa..
Oonko taas vaihteeks haukannu liian ison palan.. oonko valmis koulun takia rikkomaan itteni..
Oon menny nyt jo koulussa paljon rajojen yli..
Sillä oon halunnu todistaa ittelleni että musta on tähän! Ja muillekkin.. mut osa ihmisistä siel ei oikeen ymmärrä.. ja ne on niitä 16v ikäsiä.. joka on ymmärrättävää..
Et ne ei voi ymmärtää ja käsittää mun sairauttani..
Enkä vaadi sitä niiltä..
Maanantaina avauduin oikee kunnolla Villelle
Ja täl kertaa se oikeesti kuunteli mua jonka takii vaa purskahdin itkuun..
Tuossa äskönki yritti kovin yritti auttaa mut olin sillai et en tarvii apua.
Toisaalta oon iha kypsänä ko pienet asiat vaikuttaa nii suuresti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti