Sattuu.. Sattuu niin paljon.
Voisin vaan huutaa kurkun käheeks mut täällä on pari puupuolen opettajaa
ja muutamia puualan opiskelijoita..
En voi ottaa lääkettäkään jotta olo helpottais.
Unohdin ne kotiin keittiön pöydälle..
Koulu loppuu vasta klo 16
päässä pyörii kaikkea...
Hiki valuu selkää pitkin ja mut silti ihokarvat pystyssä.
Mun keho alkaa reagoimaan..
Kädet tärisee edes kännykkä ei pysy kädessä.
Tiiän että en kauaa pysty peittelee romahdusta.
Mut en haluis et luokkalaiset näkee sen..
Tällä hetkellä tekisin ihan mitä vaan että tää loppuis.
Väsymys alkaa painaa ko ollaan purettu seiniä koko aamu..
Itku silmässä yritän pysyy vahvana!
"Elämältä turpiin sain ja harmittaa
Mitä tässä tehdä, luovuttaa nyt jo vaan
Justhan minä astuin tähän maailmaan
Ja silti nyt hävinnyt on
Voi voi tätä elämää hirveää
Mieskin itkee ikävää elämää
Se mätkii turpaan eläjää ainiaan
Meitä onni karkuun steppaa.
Turpasaunan jälkeen aloin pohtimaan
Mikä meni väärin? Synnytys? Lääkitys?
Vaikka ilomielin tulin maailmaan
Niin onni nyt hävinnyt on"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti