I've got this funny feeling, a terrible feeling , my mind was never there

Please don't go and leave me alone

I'm feeling destroyed by secrets and lies...

Mulla on tosi ristiriitasia fiiliksiä..

mun keho on täynnä arpia joihin liittyy muistoja!
jotkut on jopa hyviäkin..
esim. pienenä pyörällä kaatuessa tulleet arvet ne on hyviä muistoja.
Lävistyksistä tulleita arvia muistuttaa teinivuosien itseppäisyydestä ja kapinasta vanhempia kohtaan.
Kaverin kissan simban raapasusta jääny muisto.
suoristus raudasta tulleen palohaavojen arpia.. muistuttaa ensitreffeistä kun piti olla epätoivosen kaunis.
Sit on ne niin sanotut huonot arvet jotka on kaikille tabu.
ITSETUHOISUUUS.
Mullakin on niitä..
ja en häpeä niitä en piilottele niitä sillä muistoja nekin on. muistoja huonosta..
Ja voi ylpeästi sanoa että on selvinnyt jostain pahasta jostain vaikeasta.
 Mutta silti ehkä pahimmat arvet ja haavat mulla on on mun pääni sisällä...
Juuri sielä minne kukaan ei näe. 

Ja ne on ne asiat mitä et uskalla ääneen sanoa tietäen ettei kukaan ymmärrä tai edes kiinnosta!
Ja ne on ne asiat joista puhuminen auttais sua kaikista eniten..
Ristiriitaista...eikös..

Kaikki aina hokee sitä kliseistä "mä olen täällä jos tarviit mua"

Ja no sitte ko tarviit niitä niin ketäään ei näy.. tai niillä on omat "pahemmaat" ongelmat
ja siin vaiheessa tajuut sen faktan että niitä ei kiinnosta.

Ja tajuut taas että oot siinä noidan kehässä taas josta olit hetkeks päässy pois..
Sitte kysyt itteltäs et "miten meni noin niinku omasta mielestä"

ja sitte ko esität sitä vahvaa ja ilosta taaas nii ne samat ihmiset alkaa jutella ja puhua niitten ongelmista.. Ja taas se noidan kehä on rakennettu.. kuuntelet niitä mut ne ei sua..

sit alat kyseenalaistamaan iteltäs että eikö sulla oo oikeutta voida hyvin tai yrittää voida hyvin?
Kuulostaako tutulta?! jeah.. nii munkimielestä...

Kerran eräs viisas mies sano mulle et "poista elämästäsi ne virheet jotka tekee sut onnettomaks ja tuo liikaa negatiivisuutta elämään."