Olen väsynyt kiiltämään, olen väsynyt tuntemaan, en jaksa nyt

Niin yksinäistä öisin, enkä osaatehä sille mitään...
Voin vaam odottaa..
Odottaa parempaa huomista
ja parin sekunnin onnellisuuden hetkiä.

Kun kaikki tämä aika tuntuu loputtomalta
ja kaikki se aika jona olen yksin.
En vain jaksa kuin itkeä, en jaksa
loputonta itkuakaan. Sen jälkeen kun
kuulen toisen päivästä, toisten 
yhdestä olosta, toisten tekemisistä. 
Mun päivät on vain yhtä helvettiä,
enkä osaa tehdä muuta kuin itkeä ja 
repiä naamani irti

GlitterStar


Voisin vaikka vannoo että jokaisella joskus on päiviä, hetkiä 
jolloin tuntee itsensä niin yksinäiseltä että tuntuu että olis näkymätön.
Vaikka ympärillä oliskin paljon kavereita ja ystäviä.

Tänää on mun päivä olla näkymätön...
Taino ainaki tuntuuu siltä että oon.

Tuntuu vaan siltä että vanhat demot olis tullu takas mun pääni sisälle.
Luulin että oon päässy niistä eroon.
En nähtävästi olekkaan sillä rupesin miettimään asioita
mitä tapahtu 2 vuotta sitte ja tasan vuos sitte.

 "Olen väsynyt antamaan, olen väsynyt kuolemaan, olen väsynyt
Raavi nahkani alta, älä tapa, älä jätä henkiin
Olen väsynyt kiiltämään, olen väsynyt tuntemaan, en jaksa nyt
Älä tapa, älä jätä henkiin, raatele nahkani alta"

Joskus vaa tuntuu et tää maailma ei vaa oo mua varten.

Oon liian erillainen tänne.
En yksin kertasesti kuulu tänne.

Toisaalta minne sitte kuulusin?
Sitä kukaan ei varmaan tiiä.
Tuskin tuun itekkään saamaan tietää...

PS.  Keep Smilling♥