Save me from myself, don't let me drown

What doesn't kill you makes you wish you were dead.
Got a hole in my soul, growing deeper and deeper.
And I can't take one more moment of this silence.
The loneliness is haunting me.
And the weight of the world's getting harder to hold up.

It comes in waves, I close my eyes.
Hold my breath and let it bury me.
I'm not okay, and it's not alright.
Won't you drag the lake and bring me home again?

Who will fix me now? Dive in when I'm down?
Save me from myself, don't let me drown.

Miten voikaan olla niin vaikeeta myöntää ihmisille että oot pohjalla?
Jopa ittelleen..

On vaikee sanoo et tarvisit oikeesti paljon tukee,ymmärrystä ja kuuntelua.

On vaikee sanoo et pelkäät liikaa tuomitsemista sentakia mitä sun päässä liikkuu..

On vaikee myöntää ja sanoo etten arvosta itteeni. Itse vihasta tullu nii iso et kykenen jopa satuttaa itteeni.

Ikuisesta kivusta on tullu tuska joka ei ikinä lopu..

Krooninen masennus, krooniset kivut, oon yks iso kroonisuus.

En osaa olla enää aidosti ilonen tai onnellinen.

Mietin kaikki asiat tarkkaan mun päässä. Kaiken mitä sanon kaikki ilmeet ja eleet.

Kaikki on tarkoin suuniteltua näytelmää.
Välillä on sivu osia jotka antaa muitten päästä kurkistaa kulisseihin.

Oon raato joka mätänee.

Mä en jaksa mitään. En jaksa pyörittää edes perus arkea.. en jaksa siivoo..en jaksa nousta sängystä ylös.. laskujen maksukin tuntuu ylitsepääsemättömän vaikeelta.

Syömisestäki on tullu taas yks iso työmaa..
Se oli hetken jo parempaan päin.. ei oo enää..

Mietin vaa et kuinka saisin kaiken järjestymään? Kuinka saisin ymmärrystä?