maanantai 20. marraskuuta 2017

I'm at my breaking point



With thoughts that dare not speak their name
Trapped inside a body, made to feel only guilt and shame
His anger all his life - "I hate myself!", he cried...




Tää vittumainen kipujakso
On pian kestänyt kuukauden..


En nuku,ensyö, en tee mitään
Kaikki sattuu. 
Oma mielenterveys on vaakalaudalla.


Päivän pari saattaa olla et ei mitään mut sit tää 
Paska taas alkaa...


Huomenna mulla on aika 
Nuoriso puolen psyk. Sairaanhoitajalle. 


Toivon vaan et se ihminen jonka luo huomenna meen juttelen aivan kaikesta olis  sellainen että meillä kemiat klikkais ja se  yrittäisi ees näyttää siltä että sitä kiinnostaa auttaa mua ja kiinnostaa kuunnella.

Musta vähän tuntuu et kukaan ihminen ei oikeen haluu uskoa et kuinka huono mulla on olla.

Kaikki on niin tottunut iloiseen ja positiiviseen muhun. 
Ja nyt  oon pohjaaki Pohjanmaalla niin sitä vähätellään ja paljon.

Taputellaan olkapäähän ja sanotaan kyllä se siitä tai pohjalta on ainut tie ylöspäin. 

Fyysisen sairauden kans ei nyt vaan mennykki niin helposti ylöspäin .
Vituttaa vaan kaikki ihmiset 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti