Näkymätönlapsi

"Mun haavoja mä haluun vaalia Voit koittaa ne parantaa, jos sulla on aikaa Näitä arpia, kuin kuita avaruudelta ei pysty piilottaa Ne pimeessä hohtaa, kuin supernova"

Tahtoisin vaa huutaa!!!
Täs ollu liikaa kaikkee...
Tuntuu et mä lahoon käsiin..
Ja oon tajunnu miten ihmisten on helppo luopuu musta ja korvata..

Nii moni mun ystävä on tehny nii..
Ottaa vaa yhteyttä sillon ko ne tarvii kampaajaa sillonkaa ei kysy mun kuulumisia vaan mun pitää kuunnella niitä.

Mulla on elämäni aikana ollu 4 parasta kaveria ja jokainen on ns jättäny mut sanomatta sanaakaa... korvannu vaa mut..

Ja tossa yks päivä puhuin mun kaverin Maryn kanssa henkilöstä X ja sain kuulla asioita mitä se oli sanonu musta...

Vaikka luulin aikasemmin joskus 2 vuotta sitte et olstais ystäviä henkilön X kanssa...
Mä olin AINA sen tukena ja muutenki ko se tarvitsi mua nii olin AINA sielä sillon ko se tarvis mua...

Nyt sain kuulla että kyseinen henkilö X on ollu pitkäänki sitä mieltä että oon ärsyttävä yms..

Joten oon alkanu miettimään että onko milläkään oikeesti mitään väliä?
Sillä mut on helppo korvata..
Niin ne muutkin on tehny..

Ja enkä enää uskalla päästä ketään enää niin lähelle mua sillä pelkään..
Pelkään et mut taas korvataan...

Pelkään nyttenki...
Koko ajan...

En tiiä mitä mun pitäis tehä että mua ei hylättäis ja korvata?
Miks kenellekkään ei riitä se että oon omaitteni enkä jaksa esittää mitään muuta?

Ehkä oon vähä tunne vammanen...
Mut ihmiset voi siitä vain syyttää itteään..
Sillä ne on luonu musta tälläsen..

Alan olemaan jotain mitä en haluis enää olla. Pikkuhiljaa ko katon peilistä mä nään ko se kuva muuttuu.. se vääristyy..
En nää itteäni enää..
Musta on tullu läpinäkyvä...

Ainut mitä musta näkyy on mun sisuskalut vanhaksi menneet.. kuluneet ja ruosteessa.
Keuhkot reikiä täynnä niin haperot kun perhosen siivet.. sydän hakkaa hitaasti viimeisiä tykytyksiä.. suonissa kiertävä veri on vaihtanut väriä.. Aivot lopettanut kauan sitten toiminnot.. jalat ei jaksa kantaa pienintäkää matkaa.. kädet kuivat tottelettomat.. kynnet katkenneet..
Kasvojen lihakset ei jaksa pitää enää tekohymyä yllä.. silmät väsyneet loputtomasta itkusta...

Haluisin vaan oikeesti sanoo että mulla on kaikki hyvin mutta ei ne asiat oo niin..
Ja aina ko saan jonkun asian pois nii seuraava tulee tilalle...

Meen huomenna mun vaarini hautajaisiin.. ei mulla oo vaatteita..
Tai siis paitaa sinne..

Halusin pikku hiljaa herätä tästä painajaisesta...
Tää loputon kamppailu alkaa olee liikaa.

Keep fakesmiling...