kuka päättää, ketkä saa onnistua

Mul on ollu viime aikoin hirveet paineet,stressi ja ahdistus...

Kaikki sanoo et niil on joulustressi mulla ei oo stressiä joulusta vaan ihan muista syistä.

Pienenä tykkäsin joulusta ja siitä kuinka sai väkertää kaikille joululahjoja,kortteja ja joulun kohokohtana oli piparien teko ja piparkakkutalon teko..

Nykyää mua vaan ärsyttää se et en mä osaa tehä samoja juttuja ko lapsena...

Sillä mun itsekriittisyys on 666% 

Ja jos vaikka teen joulukortteja ihmisille ajattelen et "kaupasta olisin saanu hienomman" 

Sit myös aattelin kavereille tehä loomeist jotain jännää mut sit taas ajattelen "emmä osaa tehä mitää nii hienoo et kehtasin antaa eteenpäin" 

Mulla on vaa sellanen feiluri olo...

En onnistu missään..

En osaa tehdä mitään...

Ja mulla ei oo hirveesti rahaa ostaa kellekkään mitään..

Sit mul on pian synttärit...

Ahdistaa sillä tuun taas viettää synttärit yksin niinko tähänki mennes.

Tavallaan oon tottunu jo siihen et mul ei oo synttäreitä..

Sillä kaikki viel viettämäs jouluu sillon ko mulla on synttärit.

Nytki kyselly tääl Nummelas et onks ihmiset kotona sillon ko mul on synttärit nii suurin osa ei oo...

Ja en sit tiiä jaksanko pitää mitää synttäreitä... 

Ja uutena vuotena varmaa kaikki menee johonki partyihin...mielummin.. 

Sillä eihän kukaan halua tulla mun juhliini. 

Asiat vaan ei skulaa vaikka yritän saada asioita järjestykseen nii sit aina joku kusee... nyttekki sossu jotai sössiny ja kaikkee semmosta... 

DNA sössiny jotai mun liittymän kaa etten voi soittaa tai mtn...

Aina ko saan jonkun asian edes jotenki toimimaan nii sit on miljoona muuta asiaa jotka romahtaa niskaan..

Alan viimeinki tajuta mitä aikuisena oleminen tarkottaa. 

Ja huomaan kuinka helposti stressaan ahdsitun masennun... ehkä en ookkaa valmis aikuisten maailmaan? 

Vai johtuuko se vaa mun menneisyydestä? 

Tuntuu vaan pikku hiljaa siltä että oon pettäny kaikki... enkä uskalla pyytää apua.. en edes äitiltä tai iskältä...

Sillä mulle tulee epäonnistunu fiilis..

Enkä haluu epäonnistua sillä en haluu et mun vanhemmat on pettyneitä muhun.. tai kukaan muukaan..

Mun noidan kehäni taitaa olla päättymätön.. loppua ei näy...

Mua vaan pelottaa täl hetkel et oon koht asunnoton... 

Pelottaa se et sossujen takii menee luottotiedot...

Täl hetkel vaa tuntuu et kokomaailma on mua vastaan ja romahtaa mun päälleni..