Let the ocean take me...

Eiliset loppuillan keskustelut pintty mun päähäni mitä juteltiin villen kans.

Yöllinen herääminen nenäveren vuotoon sai mut heräämään todellisuuteen..

Vasen nilkka oireilee.. lääkkeet ei auta..

Mun pitäis mennä sinne lääkäriin. Mut pelko valtaa mut ko kuulen sanan lääkäri.
En haluu saada korviini huonoja uutisia..

En edes tietäs miten kertosin muille niistä..
Jättäisinkö vaan kertomatta vai pystyisinkö kertoo?
En oo ikin miettiny tälläsiä asioita mut kaikki tääl nummelan kaverit kyselee aina mun vointiani ja et onks kaikki hyvin..

No tyypillisenä minänä vastaan aina että kaikki hyvin. En haluu huolestuttaa muita tai pilaa muitten iltaa mun jutuillani...

Sitähän sanotaan myös ettei voi sataa koko ajan.

mustavaan tuntuu et tälle ikuiselle sateelle ei näy loppua..

tuntuu että alan hukkua ja en pääse pinnalle enään..

Näihin mun luomiin syviin vesiin taidan hukkua...
muutaman kerran jo käyny pohjalla ja aina päässy ylös pinnalle
mut tällä hetkellä mun voimani ei enää riitä..
pohjaan on muutama sentti enään ja en jaksa ponnistella pintaan..
Mun pitäs olla onnellinen sillä mulla on rakastava mies...
oma kämppä..ihania ystäviä täällä..
Silti en oo onnellinen ?

Oonko mä niin itsekäs? Mulla on kaikkea ja silti en oo onnellinen?
vai oonko vaan liian sairas pystyäkseni olemaan onnellinen?
tää loputon hukkuminen käy raskaaks ja syö voimia..

Jopa jokapäiväinen peiliin kattominen..se pahentaa mun oloani..
Välillä halusin vaan rikkoa meidän kaikki peilit ettei mun tarvis nähä itteeni
enää peilistä..
Oon nähnyt sen muuttuvan.. muuttuvan liikaa etten tunnista itteäni enään peilistä..
sieltä katsoo joku muu..

Voisin paljastaa monta salaisuutta ittestäni..
mut ihmiset järkyttyis liikaa!
Oon salaisuuksia täynnä.. joita kukaan ei tiedä..
Haluisin ne kertoo ees jollekki mut en voi.

jos kysyt kerron valheen.
salaisuuksista ja valheista alkaa tulemaan arkipäivää..
sillä en jaksa jokaiselle selittää mitä mun mielessäni oikeasti pyörii...
ja mitä oon tehny..

Sillä kaikki ei ymmärrä!!!!! kukaan ei ymmärrä!
joskus vaan kaipaisin ymmärrystä... jota en saa...
Edes niinä hetkinä ko rohmadan.. ja huudan pahaa oloani..
Sillä kaikenhan saa anteeksi?

(Message received on April 12 at 3:16 AM.)
(Hello? Are you there? Listening? I'm just trying to get in touch man. I've been so fucking, so fucking down lately. Like, I don't know what's happening. I'm just so tired all the time. Trying to sleep. I just, I just lay there quiet. Can't speak cause everyone around me is passed out. My fucking mind's raging. Uh, hello? I don't even know why I called. I think it, I think it might be time for me to leave. Just call it quits. I'm sick of this. It's the same fucking day, every day. I think I sleep, I can't be sure though. It's all the same now. Drink, drink, drink again. I'm tired man. I think it, you don't want to hear this. I'm a mess. I'm sorry man. I just don't know who to turn to. No one really hears me, you know? I speak, at least I think I speak, but no one hears me. I've said enough. Hello? Hello? I shouldn't have called.)
(Message deleted.)