Yeah I might die in a day But I'm gonna die anyway

Kello on 7:18 mun pitäis lähtee kävelee kouluun päin..
Istun vielä yövaatteet päällä sohvalla tuijottaen tyhjyyteen.
Tietäen että koulu alkaa pian.

Mun mieli on niin maassa koko ajan että mulla on koko ajan kylmä.
Tietyt asiat pyörii kokoajan mielessä.

Tuntuu vaan et Villen ja Eddien olis paljon parempi ilman mua..
Rakastan yli kaiken kumpaakin kyse ei oo siitä vaan siitä että oon vaan iso ja raskas taakka niille ja kaikille.

Masentaa ja ahdistaa koko ajan ja tuntuu että ihmisiä ei oikeestaan kiinnosta miten mulla oikeesti menee.

Ja sit taas koska niille riittää se pinnallinen kaikki on OK nii miks sit alkaisin mitään siinä sitte kertomaan?

Mun pitäs varsilla sikana lääkärin aikoja.. sillä pitäs mennä sydämen ultraan ja lisätutkimuksiin. Sit pitäs mennä fyssarille. Sitte pitäs oikeesti rupee kattelee pyörätuoleja.. jep luit oikein... En oikeen tiiä itsekkään mitä ajatella asiasta. Ja täs vähä ennen joulua olis testejä mm ocd yms yms.
Verikokeisiinki pitäs taas mennä anemian takia..
Ja kouluki pitäs ehtiä käymään sillä mun pitäis valmistua keväällä..

Tuntuu vaa että on ihan liikaa asioita hoidettavana ja tuntuu että koko ajan tulee lisää enkä saa mitään aikaiseksi.

Nää kivut ja olot rajoittaa niin paljon.. niin paljon ne vie multa..
Haluisin tän jo päättyvän.


I don't like my mind right now
Stacking up problems that are so unnecessary
Wish that I could slow things down
I wanna let go but there's comfort in the panic
And I drive myself crazy
Thinking everything's about me
Yeah I drive myself crazy
'Cause I can't escape the gravity

I'm holding on
Why is everything so heavy?
Holding on
To so much more than I can carry
I keep dragging around what's bringing me down
If I just let go, I'd be set free
Holding on

Näytän keskisormee mua ahdistaa tää on paska maailma

Oon tässä nyt hetken aikaa ollu hiljaa sillä oon miettinyt paljon asioita. Miettinyt miten ne täällä blogin puolella voi ilmaista ilman että kukaan ottaa itteensä jos lukee..

Sillä mun päiväkirjaani oon jo suoraa huutoa tästä asiasta kirjoittanut monesti ja monta sivullista.

Kun joku sanoo sulle että ahdistaa tottakai haluat tietää että mikä jotta voit auttaa/lohduttaa.

Mutta jos keskustelu menee näin:

Toinen: ahdistaaaa
sinä: mikäs ahdistaa? :C
Toinen: kaikki
Sinä: no ööö esim?
Toinen: kaikki

Tai sitten tämä

Toinen: ahdistaa
Sinä: mikä? :C
Toinen: en jaksa selittää.

Tuntuu vaan että nää tälläset keskustelut on vaan huomion hakemista. Joo ymmärrän ettei välttämättä heti haluu puhua asiasta mut senkin voi ilmoittaa...

Samoin samasta asiasta valittaminen etenkin asioista joiden eteen sä pystyt tekemään ja vaikuttamaan sun omilla päätöksillään.

Väsyttää - no sä voisit mennä aikasemmin nukkumaan, tehä sopiva iltarutiini joka saa sut nukahtaa. Sillä esim mä oon väsynyt aina mut en koe et siitä tarvisi aina sanoa tai valittaa..en voi sille mitään et esim. Tänäkin yönä kivut on pitäny hereillä.

Raha- tuppaa olemaan se yks valituksen suur kuluttaja.. jos rahaa saa tietyn x määrän jolla on elettävä vuokran ja laskujen jälkeen on sun siis opeteltava ostamaan alennus tuotteita ruokaa jota syö monta päivää..yms..

Muitten ihmisten tekemättömät asiat- et voi valittaa niistä jos et suoriudu omistakaan hommista..

Kaikki lapsiin liittyvä - se on sun lapsi. Sinä oot sen hommannut. Sinä joudut siitä huolehtimaan. Sinä kannat siitä vastuun. Voit olla väsynyt ja vittuuntunut siihen lapseen mutta niin on myös sekin suhun. Ja ei mulla ei ole vielä lasta syystä..

Ja lista vaan jatkuu ja kaikki on asioita joihin sä voit vaikuttaa sun omilla päätöksillä. En sano ettenkö ite valittais ikinä mistään.. mut jos aina Samasta asiasta valittaa nii kannattaa pikku hiljaa miettiä mitä sille asialle tekee..


En oikein enää jaksa mitään en jaksa valittaa mut en mä jaksa olla ilonenkaa. On paljon asioita joita haluisin sanoo ääneen ja jotka vaivaa mua. Mut sit osittain tiiän että ketään ei vittuakaan kiinnosta koska ainahan muitten asiat menee mun edelle.. ja oon siihenkin kyllästynyt..

Mun olo on ko robotti joka käy päivästä toiseen ja tekee samat asiat. Oon lopettanut mun niin sanotut harrastukset sillä en jaksa enään niitäkään.

Alan taas pikkuhiljaa nauttimaan mun omasta kuplasta jota oon taas alkanut rakentaa jonka työllä ja tuskalla poksautin jo kerran.

No one will cry at my funeral

I know how dead you're inside
How worthless you feel, I know how you look into a mirror and hate what you see,
I'm done I've had enough.
You wanna know what I'm scared of?
I'm scared everything
I'm scared to move
I'm scared to breathe
I'm scared touch you.
You made me love you
You made me let you in
And the you freaking die in my arms
It doesn't matter what I do
No matter what I choose  I'm wrong
There's nothing I can do about it
If I'm hurting myself I'm hurting averyone
Around me. There's nothing I can do about it.
I'm BROKEN
I was so alone and I owe you so much
I don't know what say, say it's my fault.
Say I  failed.
How do you keep going?
When the worst thing has happened?
What do you have to change inside to survive?
Who you have to become?
Why didn't you so something?
You should've done something.
You did nothing! One more thing, one more miracle for me. Don't be dead. I really don't see reason for trying or talking or for breathing I'm just done.

metsäkauriin takia on monet lähteneet

On metsäkauris ihana, sen katse sielun vie

Niin ilman vaihtoehtoja käy lehtoon neidon tie

Vaan kaurista et tavoita, et sitä enää nää

Vain varjot puissa vaeltaa ja lehdet väräjää

Mun piti tulla kertoo ainoastaan mun cossistani.
Ja kuinka mun cossin teko etenee.
Cossaan siis traconissa ball jointed doll:ia
ja täl hetkel mul on meikki osittain suunniteltuna,
nenäletku tehtynä, happi maski tilattu.
pitäs tilaa piilaritki mut täl hetkel mul ei oo rahaa..
joten en tiiä jos ens kuussa tilaan ehtiiköhän ne tulla..
yyber pitkä valkonen jätti t paidan metsästyski pitäs alottaa.
Pidän sormia ristissä et jostain kirpparilta löytys!

Mut joo koska en oo tota cossia varten saanu oikeestaan enempää aikaseks
nii aattelin myös kertoo muita kuulumisia.


Mun koulun kallonkutistaja laitto viestiä mulle eilen et jospa nähtäis tällä viikolla.
Se haluis tehä mulle uuden masennus arvioinnin jajaja jutella vaan.
Mun mielestä kuulosti oikeen hyvältä idealta.


Mun ajatukset on leijaillu aivan jossain ei tällä planeetalla.
Mietin koko ajan mitä muut ajattelee musta ja mitä ne musta puhuu
ko en oo paikalla.

Jotenkin on niin paljon helpompaa piiloutua hymyn ja tyhjien sanojen taakse, kuin näyttää, mitä oikeasti tunnen. Mitä ajattelen, mitä asioita yritän käydä läpi yksin omassa mielessäni. Ympärilläni on paljon rakkaita. Ihmisiä, keille voisin täysin vapaasti, ilman minkäänlaisia estoja.

Mut muille kertominen ei vaan ole niin yksinkertaista. Ne luulee että oon vahva ja 
handlaan kaiken. ja osittain haluunki et ihmiset eelää siinä luulossa et mulla on kaikki hyyvin.
Sillon ei tarvii selitellä yhtään mitään kellekkään. 

Koska oon tunnetusti huono kertomaan ja selittelemään mun asioita. 
koska se on vaan ahdistavaa ko kaikki tuijottaa sua ja sä kerrot jotain mitä muut ei voi ymmärtää
tai käsittää.. 

kaikki sanoo et aika parantaa mut kuinka paljon aikaa siihen menee? 
ko koko elämä ollu kamppailua itteni kans niiin henkisesti ko fyyysisesti. 
Mä oon käyttäny jo mun vara akut ja kaikki vara tehosteeet. 

ja uslos pääsyä ei vaan näy. 

Ainiii mun kallonkutistaja sano et mulle pitäs tehä muitaki testejä joihin pitäs varata aikaa.
Taas vähän sellanen fiilis et mua aletaan pompotteleee joka paikkaan ja se vie kans 
ihan hitokseen voimia. 

täl hetkellä tarviaisin vaan mun ystävien tukee ja turvaaa jos voi niin sanoa.
Meinaa olo on ko koekaniinilla vaihteeks. testejä testien perään.. kyllä oon ollu koko kesän
tarkkailussa mun vatsa ongelmien ja ruoka ongelmien takia. Ja nyt viel sit muita testejä kallonkutistajan toimesta. Noh kai mäpärjään niinko aina. c:

I hope for a normal life

Tunnen itteeni itsekääksi..
Oonko mä itsekäs?
Tekeekö se musta itsekkään?
Jos toivon itelleni normaalia elämää.

Elämää ilman eds ja sen tuomia kipuja.
Sen tuomia ruoka ja suolisto ongelmia.
Sen tuomaa ikuista masennusta.
Ahdistusta, pakko ajatuksia, ääniä, tinnitus, itsetuhoisuutta jne.
Loputon lista vaan jatkuu.

Miks mä en voi olla aidosti onnellinen ja Ikonen.
Miks pitää olla kokoajan kulissi päällä
Että kaikki olis hyvin vaikka mikään ei ole hyvin.

Okei normaaliuus on suhteellinen käsitys.
 Ja tietyistä asioista voi tulla normaalia itselleen jos jotain asiaa tekee/tapahtuu jatkuvasti

Kuten mulle jatkuvasti sairaalassa ja lääkäri käynneistä on tullu normaalia.
Jatkuvasta kivusta on tullu normaalia.

Kaikki ne asiat mitä mä pidän normaalina ei oo muille normaalia.
Sen takia haluisin elämän joka olis ilman kaikkea sairauksia jne.

Sellasen perus normaalin.
Jotkut miettii ja ponnistelee sairauksien kanssa joista voi parantua.
Mä en koskaan..

Viime aikoina ollu just se fiilis et miks mun pitäs ponnistella eteen päin.
Sillä se kaikki on turhaa.

Mun kaikki asiat tällä hetkellä on erittäin huonosti.
Mun aivot vaan kiduttaa mua.
Nään painajaisia joka yö.
Meen mä missä vaan.. ajattelen koko ajan ja nään mielikuvia.
Vaikka esim kävelen sillalla.. nään heti mielikuvat et hyppää siitä. Istun autossa nään mielikuvan et hyppäsin liikkuvasta autosta.

Tuntuu vaa et kaikki on turhaa...
Kaikki yrittäminen kaikki..
En mä tästä parane/parannu

What doesn't destroy you, leaves you broken instead.

And the weight of the world's getting harder to hold up.

It comes in waves, I close my eyes.
Hold my breath and let it bury me.
I'm not okay, and it's not alright.
Won't you drag the lake and bring me home again?

Who will fix me now? Dive in when I'm down?
Save me from myself, don't let me drown.
Who will make me fight? Drag me out alive?
Save me from myself, don't let me drown.

Mä en oikeen tiiä mistä  alottaisin. 

En oikeen tiiä miten kertoisin. 

Tää on ehkä ollu mun elämäni paskin kesä tähänmennessä... 
Lupasin itelleni et kesällä keskityn
Vain itteeni ja et saisin omat asiat rullaamaan.
Vituikhan se meni. 
Oon auttanut vaan koko kesän muita.
Koko ajan auttamassa.
Mut ite en saa mitään apua. 

Eikä mun olooni helpottanu se 
Et mä oikeesti luulin et mun kaikki ana aikaseksi kuvat oltais tuhottu.
Mut löysin viel muutaman.. 
Yhessä kuvassa näkyy samat koristevalot 
Jotka mul on vieläkin käytössä.
Huomaa kans että kännyköiden kamerat on menny kehityksessä nii paljon edelle. 
Ne kuvat näyttää siltä et ne oltais perunalla otettu vaikka osassa on käytetty digikameraa ja osassa kännykkää. 

Ihmiset pitää mua itsestäänselvyytenä 
Mut se ei oikeesti oo itsestään selvää että istun edes nyt tässä kirjoittamassa. 
Mulle ei oo itsestään selvää että ees herään aamulla. 

Ihmiset pitää sitäkin itsestään selvyytenä että hankin lapsia.
Sillä kaikki muutkin tekee ja suunnittelee ja hankkii.
Koko aihe lapsista ahdistaa mua.
Ei siinä lapset on ihania ja kaikkee.
Mut mulle se ei oo niin yksinkertaista eikä itsestäänselvää...

Moni ei tiedä mun ajatuksista.
Ja aina ko ihmiset kyselee lapsista multa vastaan aina ehkä joskus.

Ne ei voi tajuta sitä että enhän mä välttämättä saa ikinä lapsia. Sillä oon sairastanut vakavaa anoreksia...
Ja mun eds takia..
Se on iso riski mulle ja sille lapselle.

Ehkä voisin puhua tästä joskus toiste.
Pitäisi reilu kuukausi pärjätä ilman kallonkutistajaa sillä se on kesälomalla.


Mut heinäkuun pitäisi olla stressitön. Näillä näkymin mut koskaan ei tiiä mitä tapahtuu.. 
Ei pidetä sitäkään itsestään selvyytenä. 

I just need the pain to be gone

You don't wanna know how I feel.
Some people ask you to express your feelings they don't mean our actual feelings.
They mean the the feeling that they want you to have. Cause people can't deal with dark,scary or weird. They want you to smile and say "yeah I'm fine, everything's great"
Causr then they can just go on with their lives and never think about yoi again.

I mean, you were so concerned with getting through today without a hint of jow you'd feel tomorrow. And then I realised..you don't wanna feel tomorrow.

I just need the pain to be gone. The worst day of loving someone is the day that you..lose them.
I feel hopless,deoressed,angry  but most of all..I'm scared..

Part of me just wants to end it.
I feel like I'm gonna die. What do you wanna hear? That I'm upset?
There you go, pretending not to feel.
I feel...okay? And it sucks.

I wish I  couldn't feel anything.
I wish I couldn't feel a damn thing.
I don't have feelings at all.

What about me? I get it! You'll be okay!
You'll be fine!
BUT WHAT ABOUT ME?!
You must be upset?
Are you upset?
NO!
yes you are upset.
YEAH.
I feel like I'm never gonna be happy again.

It's gonna be okay?!
What?!
It's gonna be okay!?

It hurt so bad I can't breathe. I can't...
I can't do worse, I can't okay?
I shouldn't have to!
With everybody gone.. I know it might be..
Too hard for you to..keep fighting.
If you wanna go.. I want you to know it's okay. It's okayy...I..I.. understand..