My monsters are real!! And nobody believes me!

Chronic pain and suicidal thoughts are more common than many realize. Chronic pain sufferers describe a sense of feeling completely hopeless due to agonizing pain. Individuals with chronic pain often can’t perform daily routines. Shifting to a limited lifestyle due to pain can cause depression and suicidal thoughts.

Depression, Chronic Pain and Suicidal Thoughts

Researchers found that a group of neurons responsible for negative emotions became heightened within days after an injury. This triggered a drop in dopamine, a neurotransmitter. Depression can make chronic pain worse and vice versa. The pain can become so severe that people may believe suicide is the only way it can stop.

Signs of Suicidal Thoughts

• Increased alcohol, smoking or drug consumption
• Openly threatening suicide
• Experiencing mental or emotional problems
• Lack of sleep
• Explosive mood swings or anger
• Isolation
• Extremely depressive mood
• Feeling hopeless
• Self-loathing
• Increased risky behaviors
• Unexpectedly getting affairs in order
• Changes in personality
• Severe anxiety and agitation

The Do’s to Help People with Chronic Pain and Suicidal Thoughts

• Take them seriously. Suicidal thoughts are a cry for help. Take it as such.
• Let them know you care about them and would be devastated to lose them.
• Allow them to vent and listen to their pain.
• Be patient with them.
• Communicate with them frequently to check in.
• Assist them in finding an expert for treating their chronic pain.
• Assist with finding a mental health expert.
• Support them during the treatment.

The Don’ts for Helping People with Chronic Pain and Suicidal Thoughts

• Don’t leave them alone. Detoxify the area of the means if possible.
• Don’t argue with them.
• Don’t dismiss their suicidal thoughts as a joke.
• Don’t criticize them.
• Don’t talk about negative news or death while in their presence.
• Don’t ignore them.
• Don’t gossip about their situation.

Pettymyksien taikaa

Taas vaihteeks sellanen fiilis et mulla ei oo mitään väliä tai merkitysyä.
Sovittiin tyttöjen ilta täks illaks et tehtäs lettuja ja jauhetaa pitkästä aikaa
Mut jostain syystä x ne oliki pitäny sen ilman mua ja ilmottamatta sitä..
Ja mä tyhmänä ja sinisilmäsenä menin peruumaan ihan helvetin tärkeitä asioita et pääsisin viettää aikaa näitten kans..
Se ehk eniten vituttaaki just ettei ilmottanu ja koska menin jo peruu noit asioita enkä tiiä millon seuraavan kerran saan aikoja.

Et kenelläkään ei olis ollu aikaa ilmottaa mulle et torstaina ei vietetäkkää iltaa vaan tehään se tänää ja et valitettavasti pääse nyt sit mukaan.

Mua se ei olis haitannu.. vaan vituttaaa se et kukaan ei ilmottanu mitään ja turhaa peruin menoja..

Nähtävästi näin tärkee mä on vaihteeks ihmisille..

Täl hetkel vaa tuntuu etten enää kuiluu tohon jengiin tai tänne Nummelaan..

Koska tuntuu vaan ettei nää oikeesti tunne mua.. sillä jos tuntis ne viitsis ilmottaa peruuntumisita yms.

Koska mulle muutenki sopimiset on vaikeita nii sit jos muutoksista ei ilmotetakkaa.. nii se pistää nii vihaks..
Syy miks en oikeestaan ikinä sovi kenenkää kaa mitään.. ja sen kerran aina ko meen sopimaan ja lupaamaan nii mä oon se osa puoli joka pettyyy vitusti..

Sit mä vaa mietin et tosissaan et mitä mä näille ihmisille oikeesti oon??
Ekana tuleee ilmaaa??

Ja nyt joku sanoo et oon suuttunu turhaan ja että oon lapsellinen..
Entäs sitte?! Miettii mitä kaikkee oon näitten ihmisten eteen tehny.. ja mitä mä saan takas..
Jep taas se oon minä se osapuoli joka petyn..

En vaa jaksa enää mitää..
Oon sanonukki yhelle etten vaaa jaksa..
En jaksa mitäään..
En vaa yksinkertasesti jaksa..

Jos ei EDS aiheuta mulle paskaa oloa nii sit joku ihminen..

Kuka sanoi että askel painaa jo? Olen kevyt kuin sudenkorento.

I've got this funny feeling, a terrible feeling , my mind was never there

Please don't go and leave me alone

I'm feeling destroyed by secrets and lies...

Mulla on tosi ristiriitasia fiiliksiä..

mun keho on täynnä arpia joihin liittyy muistoja!
jotkut on jopa hyviäkin..
esim. pienenä pyörällä kaatuessa tulleet arvet ne on hyviä muistoja.
Lävistyksistä tulleita arvia muistuttaa teinivuosien itseppäisyydestä ja kapinasta vanhempia kohtaan.
Kaverin kissan simban raapasusta jääny muisto.
suoristus raudasta tulleen palohaavojen arpia.. muistuttaa ensitreffeistä kun piti olla epätoivosen kaunis.
Sit on ne niin sanotut huonot arvet jotka on kaikille tabu.
ITSETUHOISUUUS.
Mullakin on niitä..
ja en häpeä niitä en piilottele niitä sillä muistoja nekin on. muistoja huonosta..
Ja voi ylpeästi sanoa että on selvinnyt jostain pahasta jostain vaikeasta.
 Mutta silti ehkä pahimmat arvet ja haavat mulla on on mun pääni sisällä...
Juuri sielä minne kukaan ei näe. 

Ja ne on ne asiat mitä et uskalla ääneen sanoa tietäen ettei kukaan ymmärrä tai edes kiinnosta!
Ja ne on ne asiat joista puhuminen auttais sua kaikista eniten..
Ristiriitaista...eikös..

Kaikki aina hokee sitä kliseistä "mä olen täällä jos tarviit mua"

Ja no sitte ko tarviit niitä niin ketäään ei näy.. tai niillä on omat "pahemmaat" ongelmat
ja siin vaiheessa tajuut sen faktan että niitä ei kiinnosta.

Ja tajuut taas että oot siinä noidan kehässä taas josta olit hetkeks päässy pois..
Sitte kysyt itteltäs et "miten meni noin niinku omasta mielestä"

ja sitte ko esität sitä vahvaa ja ilosta taaas nii ne samat ihmiset alkaa jutella ja puhua niitten ongelmista.. Ja taas se noidan kehä on rakennettu.. kuuntelet niitä mut ne ei sua..

sit alat kyseenalaistamaan iteltäs että eikö sulla oo oikeutta voida hyvin tai yrittää voida hyvin?
Kuulostaako tutulta?! jeah.. nii munkimielestä...

Kerran eräs viisas mies sano mulle et "poista elämästäsi ne virheet jotka tekee sut onnettomaks ja tuo liikaa negatiivisuutta elämään."

Sometimes the fairytale don't have happy ending

Haluisin sanoo et asiat olis alkanu rullaamaan..
Oli asiat ehkä hetken aikaa sillai siedettävän hyvin..

Nyt vaan kaikki asiat pankkaantuu pakkaantumistaan. En saa enään mitään ulos.
Ihan ko olisin liian pienen häkin sisällä joka on unohdettu sinne kauas jonnekki unholaan.

Kun saan yhen asian suhk kondikseen nii en tiiä mikä siinä on et saan sit kahtakauheemmin paskaa niskaa takas.

Oon kans kauheesti pähkäilly ja itkeny mun kaveri/ystävyys sihteita..

Erään kans oon siin pistees etten oikeen enää tiedä mitä ajatella..
Tuntuu et oon joku korvike.
Muhun otetaan yhteyttä sitte vasta ko kukaan muu ei pysty näkemään yms.

Ja muutenki tuntuu et koska täl hetkel kaipaisin niit ystäviä eniten.. mut.. niit ei näy sillon..

Ja mun on niin paljon "salaisuuksia" mun elämästä mitä kukaan ei taas vaihteeks tiiä.
Asiat vaan paisuu ja paisuu ko kuuntelen kaikkia ja oon kaikkien ristitulessa..
Mut eniten mua painaa mun omat asiat.

Vuotta 2017 on menny vaja kuukaus ja mä oon jo iha valmis et millon täävuos loppuu..

Tänään tais olla se vika pisara.
Se ko sun keho ja mieli tuhoo sua sisältä ulos päin pikku hiljaa.. taino aika lujaa vauhtia.

Niin moni asia on muuttunu liian lyhyessä ajassa.. huonompaan..
Ja mä alan huomata sen.. onneks muut ei oo huomannu..

Tänäänki ko tulin kotiin..
Mä tiedostan jo nyt et mun täys romahtaminen on ihan näillä nurkilla.

Tää häkki alkaa olee niin pieni etten enää saa henkeä siinä.

Vaikka kuinka oon yrittäny raottaa sitä häkin ovea et joku ees huomais että tarviin niitä.
Mut se on ollu turhaa..

Ehkä se kans on mun omaa tyhmyyttäni sillä en osaa semmoista ko puhe taito..
Osaan vaa kirjottaa kaiken ulos.

Mut kirjottaminen  ei oo sama asia ko et saa sen puhuttua ulos.. se ei tua samaa ns puhdistuksen tuntua ko puhuminen.

Tuntuu vaan et kaikki vähättelee mun asioita ja olettaa et olisin kamalan vahva yleensäki kaikki sanoo "oot kamalan vahva ko oot selvinny noin kamalasta sairaudesta"

Mitä jos en oikeesti oo vahva?
Mitä jos en haluu olla vahva?

Mun vanhat monsterit tuntuu tulevan vaa pintaa.. ja tuntuu et sekä vanhat ja uudet monsterit saa vaa vallan mun pääni sisällä..

Mä vaan oon loppu..
Ja sit vaa mietin et onks tää mun loppu?

                           Päivän lääkkeet

Muutosta elämään

Joulu meni ja tuli!
Oltii Villen isovanhemmilla viettämässä sitä.
Ja taas jälleen mul oli vaan fiilis etten kuulusinne. Toivon et ensvuonna mentäs sit viettää mun perheen kans sillä tää oli jo 2 joulu peräkkäin niitten kans.

Uus vuoskin tuli meni ja alko!
Tavallaan oli ihan kamala mut sit tsemppasin itteeni koko illan. Sillä päivällä mun sydän temppuili ja leposyke oli nii korkee ja mun kädet vaan täris. Ja ahdistus oli niin suuri. Ja muutenki ne raketit.. mä vaan pelkään niitä..

Noh sit ko oli enää pari metrii kotia nii siin vaiheessa jalat lähtee pois paikaltaa ja mätkähdin maahan. Nyt mulla on yllätys yllätys hirveet haavat vasemmassa jalassa ja oikeessa jalassa ihottumaa kinesio teipeistä.

Mä tein tavallaan kans uuden vuoden lupauksen!

Mun lupaus tälle vuodelle on se
Etten enää kaunistele asioita, en esitä et ne olis okei, sillä nii moni ystävä, ihminen, kaveri on sanonu et ne ihmettelee miks ne ei oo nähny ko nivelet menee pois paikaltaan tai mun kipukohtauksia. Se johtuu vain siitä että en päästä ketä tahansa mun maskin taakse.

Kaiken niitten vitsien, hymyn, iloisuuden ja auttavan ihmisen takaa on aina tuo tyttö joka kuvassa on.

Oon kyllästyny siihen että mua ei oteta tosissaan jos sanon et nyt olis huono hetki ja tarvisin kuuntelia..
Mut se menee yleensä siihet mä kuuntelen muita..

Miks mun tarvis olla vahvempi mitä oon?
Miks mun tarvii esittää?
Miks en vaa sais olla oma itteni?

Joten mun uuden vuoden lupaus on se et
Mun ei tarvii enään esittää!
Haluin olla vaan oikea mä!
Se jolla on lupa ahdistua,olla heikko ja olla jaksa matta.

Ja jos pitäis kiteyttää vuos 2016
Sanoiks. Se oli mun yks rankin vuos!
Mut samalla ilonen ! Onneks vuos 2016 on ohi!
Ja voin tehä paljon uudistuksia!


Kuten oon nyt jo saanu yhteen asiaan apua! Syömiseen! Kävin eilen ruokaterapialla.. se meni ihan okei. Seuraava kerta on 2kk päästä!

Tovi taas vierähti et kirjotan tänne..
Mut oon ollu kiireinen.. ja pakko ollu kokoo ajatuksia aika lailla et mitä tänne voin kirjottaa.. ja mitkä asiat jää vain mulle..

Psitiivinen torstai

Drowning myself every night

Me vs Me has always been my biggest fight

I've been so confused for so long

And the answers always seem so far out of sight

So, I fill it up, fill it up one more time

So that When everything is wrong at least I still feel right.

I'm in a tunnel but I can't see light!


Tänää sain sitte sen kauan kaivatun ja pelätyn niskatuen. Yllätyin et kuinka mukavan tuntunen tää on eikä ahdista sillai !
Ahdistaa vaan se miltä tää näyttää..
Sillä ulkonäköpaineet on aina isot ko saa uuden tuen..
Totutteluun menee tovi!

Mut ne erikois fysiaterapia naiset oli tosi mukavia ja kilttejä! ^^

Nyt vaan toivon et tää auttas mun huimauksrrn,niskakipuun ja migreeniin
Edes vähän!!!

Nyt oon vaa tosi väsyny ko koko päivän ollu liikenteessä ja jalat väsymyksestä kipeet.

Haluisin mennä vaan nukkuu mut en voi sillä kello on vasr 19:45 heräisin yöllä sit pirteenä.

Mut oli kiva nähä äitii ,iskää, siskoo ja veljee taas pitkästä aikaa ja vietin vähän niinko
Velipäivän tänää! Oli kyl kiva et jotain positiivistä ollu tähän päivään! Sillä sitä vaan kaipasin! Aivoja narikkaan edes hetkeks!

Nyt voisin vaik tehä ison kupin teetäja ottaa mukavan asennon ja kattoo netfliksiä makkarissa! Sit ei olis niin välii jos nukahanki kesken kaiken ! Mut yritän kuiteski olla nukahtamatta..