zebra warrior

Having Ehlers Danlos Syndrome means that many things change. Just because you can't see the changes doesn't mean they aren't real. 

Most people don't understand much about this disability/disease and its effects, and of those that think they know many are actually misinformed. In the spirit of informing those who wish to understand...

... These are the things that I would like you to understand about me before you judge me...

I am scared. I don't know what the future holds for me. Will I end up in a wheelchair or will I be one of the lucky ones. If you find me being quiet and reflective, please don't think I am upset with you. I am trying to sort out my fears.

I am angry. EDS has taken so much away from me. I can no longer do many of things I enjoy doing. I sometimes have difficulty just completing simple tasks. If I appear angry please understand it is EDS I am angry with, not you.

Please understand that having EDS doesn't mean I'm not still a human being. I have to spend most of my day being very careful about what I do, and if you visit I might not seem like much fun to be with, but I'm still me stuck inside this body. I still worry about school, work and my family and friends etc, and most of the time I'd still like to hear you talk about yours too.

Please don't assume you know what is best for me. EDS has affected my joints and such, not my mind. I am capable of making my own decisions. If I make the wrong decision, it is I who has to deal with the consequences. I still want to be part of the "gang." Please continue to invite me to participate in activities. I'll decide if I am capable of it. You may think you are being considerate by not inviting me to go ice-skating with everyone else, but it hurts when you exclude me. Maybe I can't skate with everyone else but I can bring the hot chocolate and watch.

Please don't tell me you know how I feel. You don't. Don't offer me sympathy; I don't want your pity. But do offer me support and understanding, which I appreciate. I know sometimes I look perfectly healthy, but looks can be deceiving. Please understand that I am dealing with invisible pain and a lot of fatigue. Even on a good day I feel like you do when you have the flu (tired, achy and sore). Please keep that in mind.

Please understand the difference between "happy" and "healthy". When you've got the flu you probably feel miserable with it, but I've been sick for years (EDS is genetic, this means I have had it since birth (even if I was only diagnosed recently, I have been suffering from this since I was born)). I can't be miserable all the time, in fact I work hard at not being miserable. So if you're talking to me and I sound happy, it means I'm happy. That's all. I may be tired. I may be in pain. I may be sicker that ever. Please, don't say, "Oh, you're sounding better!" I am not sounding better, I am sounding happy. If you want to comment on that, you're welcome.

Please don't tell me how “Auntie Mary” cured her joint problems by drinking vinegar or any other supposed remedy. If you want to suggest a cure to me, please don't. It's not because I don't appreciate the thought; and it's not because I don't want to get well. It's because I have had almost every single one of my friends suggest one at one point or another. At first I tried them all, but then I realized that I was using up so much energy trying things that I was making myself sicker, not better. There is NO cure for EDS (and until they find the exact genes causing it and technology and medicine get to a point where something can be done about this, there will be no cure), only some of my symptoms and pain can be treated. If there was something that helped, then myself and other suffers would know about it (this is part of the reason I am a member of the online communities I am a member of). This is not a drug-company conspiracy, there is worldwide networking (both on and off the Internet) between people with similar and different chronic illnesses and disabilities, and if something worked we would know about it. If after reading this, you still want to suggest a cure, then do it if you must. Preferably in writing and accompanied by the scientific papers that prove it works. But don't expect me to rush out and try it. I might not even reply. If I haven't had it or something like it suggested before, and it sounds reasonable, I'll probably take what you said and discuss it with my doctor.

I want you to know that the pain and instability etc from EDS moves around. Please don't attack me when I'm worse by saying, “But you did it before!”. If you want me to do something, ask if I can and I'll tell you. Just because I climbed the stairs yesterday (or an hour ago) doesn't mean I can do it today (or in another hour). Yesterday (or earlier) my shoulder was throbbing; today (now) it is my knee, who knows what it will be tomorrow (or later). Also understand that being able to stand up for five minutes, doesn't necessarily mean that I can stand up for ten minutes, or an hour. It's quite likely that doing those five minutes has exhausted my resources and I'll need to recover - imagine an athlete after a race. They couldn't repeat that feat right away either. Please repeat the above paragraph substituting, "sitting up", "walking", "thinking", "being sociable" and so on ... it applies to EVERYTHING that I do.Similarly, EDS and the symptoms of it may vary suddenly, meaning I may need to cancel an invitation at the last minute, if this happens please do not take it personally.

Please understand that "getting out and doing things" does not make me feel better, and can often make me worse. EDS may cause a secondary/reactive depression (wouldn't you get depressed occasionally if you had a body that could change suddenly for no reason, caused you pain 24/7 and could spontaneously rearrange itself through no fault of you own) but they are not caused by depression. Telling me that I need some fresh air and exercise is not correct and probably not appreciated - if I could possibly do it then, I would.

Please understand that if I say I have to sit down/lie down/take these pills now, that I do have to do it right now - it can't be put off or forgotten just because I'm doing something else more exciting. EDS does not forgive its victims easily.

Please understand that I can't spend all of my energy trying to get well from EDS; it is incurable (and genetic, so unless I can change my gene’s I cannot change my disease/disorder). With a short-term illness like the flu, you can afford to put life on hold for a week or two while you get well. But an important part of having a chronic illness or disability like EDS is coming to the realization that you have to spend energy on having a life while you're sick/disabled. This doesn't mean I'm not trying to get better. It doesn't mean I've given up. It's just how life is when you're dealing with EDS or any chronic illness/disability.

As you can see EDS really sucks...

Finally, please remember that I am the same person I was before I was diagnosed with (started getting symptoms of) this; EDS doesn't change the heart and soul. I still laugh, I still cry. I still love and I still hate. I am me, I am not my disease. Please continue to love me just as you did before. I need lots of love, understanding, support and hugs, just like you.

But most importantly, I need you to understand me.

Ehlers-Danlos warrior

Do you remember standing on a broken field
White crippled wings beating the sky
The harbingers of war with their nature revealed
And our chances flowing by

If I can let the memory heal
I will remember you with me on that field

When I thought that I fought this war alone
You were there by my side on the frontline
When I thought that I fought without a cause
You gave me a reason to try

En tiedä kuinka moni lukee tän tai voi samaistua mun fiiliksiin... Ihmiset jotka tuntee mut parhaiten tietää että kirjottaminen on aina ollut se mun juttu jolla oon voinut käsitellä asioita. En tee sitä enään.. en muista millon viimeeks tännekkään mitään oikeeta asiaa oon kirjotellut. Mulla on vaan sellanen olo että oon täysin epäonnistunut ihmisenä......ystävänä...tyttärenä...siskona.. Tiedän että osa ihmisistä on jo kyllästynyt kyselemään mitä mulle kuuluu kun ikinä ei ole oikeastaan mitään hyvää kerrottavaa.. oon koittanut olla sosiaalinen..mut en osaa enää aloittaa keskusteluja..en haluu enää että maailma näkee mua joten pysyn kotona... en tunnista enää itteeni...en mä oo lupautunu koskaan tähän.. miks siis mun on pakko kestää tätä? mulla on pian synttäritkin... mittariin tulee luku 24... eli siis 24 vuotta oon kärsinyt kivuista...ja muista terveys ongelmista. Joskus tahtoisin vain huutaa! tänäkin vuonna mulla on vain yksi toive jonka tiedän että ei toteudu... Tahtoisin vain normaalia vaikken tiedä mitään siitä tai miten normaalius luokitellaan.. Sillä oonhan kuullut monesti "oot nuori ja terve" jep nuori joo mut kaukana tervereestä tai "et sä näytä sairaalta tai että suhun sattuis" kuka määrittelee miltä sairas ihminen näyttää? ja oon 23 ja siinä ajassa valitettavasti ehtii opetella peittämään kivut vaikka ei tarvis...

 jos oon ihmisten silmissä niin kovin terve miks mulla on rollaattori,pyörätuoli,lisähappi,niveltukia,lääkkeet? en näitä vapaa ehtosesti käytä..ja välillä toivoisin et mullekkin tästä kaikesta maksettais palkkaa..eikä mun tarvis aina olla kaikkeen maksumiehenä...ja joks ikinen kuukaus tapella kelan kanssa rahasta.. kun itse tuntoa ryöpötellään koko ajan ja revitään palakerrallaan pois ja pitää koko ajan oppia elämään erillailla ja sopeutumaan. tiettyihin asioihin en vieläkään oo sopeutunut. ja tiettyihin juttuihin on jo tottunut.. kun tarvis kaveria kuuntelemaan kaikki kaikkoaa... ymmärrettävää sillä raskaiden asioiden ympärillä pyöritään ja kuka tervejärkinen nyt vapaa ehtosesti lähtee kuormittamaan itteään? no ei kukaan... niinpä... välillä tunnen vaa oloni koekaniiniks ilman apua...apinaksi....friikiksi jota katotaan lasintakaa ja naureskellaan selän takana..ja puhutaan täyttä paskaa...! annan pienen vinkin niille jotka kokee työkseen puhua musta 1. ensin ne factat kuntoon 2. puhukaa sellasille etten mä saa tietää 3. lukekaa ees pieni facta pläjäys mun sairaudestaki samalla.. Otin joskus tehtäväks levittää tietoisuutta mun sairaudesta..mutta viimenen vuosi on ollu liian rankka mulle..että en enää tiiä mitä tehä asian suhteen...haluaisin vieläkin levittää kamalasti tietoisuutta ja näyttää oikeesti mitä kaikkea tähän kuuluu...mut ihmiset on saanu mut niin epämukavaks asian suhteen ja itteni suhteen sillä keräänhän vain huomiota asialla... ja osakseen on esteenä kans mun käsien huonontuminen..tällästen pitkien tekstien kirjotus pn nykysin työläämpää ja kivuliaampaa....joten en tiedä edes enään kuinka pystyisin toteuttamaan sitä.. Hattara kiittää ja kuittaaa jos kulutit elämästäsi 5min tän lukemiseen❤

Feels like i'm dying

Siitä on hetki vierähtänyt ko tänne oon mitään kirjottanut..
puolvuotta.. ja siihen puoleen vuoteen mahtuu todellapaljon asioita.

kuten muutto pois nummelasta takas vantaalle, viiden vuodenjälkeen ero, eds pahentuminen,
masennuksen ja ahdistuksen pahentuminen..

oon rikkinäinen kello ilman ehjiä hammasrattaita ja osia..
aika vaan kuluu mut en saa mitään aikaseksi.

en oo ollut ihmisten ilmoilla oikeestaan kuukauteen enkä puhunut kellekkään..
oon erakoitunut lähes täysin..

joulun vietin perheen kanssa ja veljen tyttöystävän ja synttärit vietin mörkin ja keesin kanssa <3

Mörkki ja Keesi on ollut tällä hetkelle ainoot ihmiset mun perheen lisäks ketä oonnähny koska ne on tullu mun luokse ilman että pyydän.
koska en oo

kyenny edes kauppaan menemään yksin ilman ahdistusta tai paniikki kohtausta.

Ja no en tiiä pitäskö mun huolestua sillä olin asunut täällä viikon ja saman tie tuli kutsu sydän tutkimuksiin ja siitä ei ole edes kauaa ko olin sydän ultrassa yms..
ja muutenki sydänny hakannu koko ajan semmosta 100 - 130 kuukauden verran yliki
Ehkä nyt se loppu tulee ? hope so !

Life update: ihme joka kasvaa mun sisällä

Sanonta asioilla on tapana järjestyä kuvaa tätä kesää aika paljon.
Vihdoin löyty silmin näkijä!! Ken leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön! Tää juttu menee sittenkin oikeuteen !


Ja tää kesän oon pyhittänyt asioille mitä en oo uskaltanut tehdä syystä tai toisesta.

Joten nyt kun omat päivät on lasketut nii pakkohan se on vaan tehdä asioita mitkä tekee sut onnelliseksi.

Ja oikeestaan oon tehnyt mun Sumner bucket listiä aika paljon eteenpäin. En oo koskaan päässy koko kesän aikana näinkään pitkälle siinä!

Ja koska mun hiusten lähtö on jo niin pahaa nii oon ettimässä täydellistä peruukkia.

Ja muutenkin on ollu sairaalarumbaa tässä mut onneks on ollu oikeet ihmiset ympärillä ja kerranki joku ollu kattomassa mua muutakin ko oma perhe ❤

Ja tässä viimeisen viikkojen aikana oon tutustunut niin mahti ihmisiin!! Että en kestä! Kerrankin ystävyys ja kaverisuhteita jotka toimii molemmin päin. Vaikka oon rakentanut sellasen muurin että nyt oon jopa pystynyt tietyistä asioista puhumaan ilman humalaa.

Juhannuskin oli ihana 😍 ihanien ihmisten ympäröimänä! Pelkkää lovee !!❤

Oikeestaan vaikka tilanne on terveyden kannalta vähän kehno mut silti voin hymyillen sanoo että oon pitkästä aikaa onnellinen eikä kukaan oo sitä multa viemässä ❤

Viikon loppuna kesäkuu vielä huipentuu Helsinki prideen 👌

Kuuleeko kukaan?

Millon viimeeks sulta on kysytty mitä kuuluu? Niin että toinen osapuoli oikeasti kuuntelee ja on kiinnostunut olemaan sun tukena oli asia mikä hyvänsä.

Tällä hetkellä ite tarvisin niin kovin tukea ihmisiltä mutta en saa sitä..

Etenkin sinä päivänä ko multa kirjaimellisesti alko lähtemään tupottain hiuksia... Itkin lähes koko päivän. Ja mitä muut teki vitsaili asiasta.. "leikkaa kalju" "sivusiili" kukaan ei miettinyt miltä musta tuntuu/tunti..

En ees muista millon viimeeks olisin kertonut mitään kenellekään sillä aina joku keskeyttää tai puhutaan hänestä itsestään.

Oikeestaan sen takia oon senkin vähän puhumisen lopettanut kokonaan ja sulkeutunut täysin.
Koska tiedostan sen että ketään ei kiinnosta ja ymmärrän sen. Muilla menee niin hyvin et miks ne tahtois pilata sen puhumalla mun ongelmista.

Taidan vaan ehkä olla hyvä peittää asiat muilta. Sillä asiat on niin kusisesti etten tiedä miten selvitä niistä.

Diagnooseja diagnoosin perään.

Heh en oo vähään aikaan tänne kirjoittanut mitään..
Syy siihen on että mua ahdistaa aivan kaikki! Tää blogi , mun ystävien näkeminen, pelkästään tosta ulko ovesta meneminen tuottaa tuskaa ja ahdistusta.

Noin kuukausi sitten sain rollaattorin annoin sen nimeksi Niilo. Eli jos puhun Niilosta niin puhun mun rollasta.

Mun elämä on muuttunut aika radikaalisti... Ei hyvään suuntaan.

Ja mua on vaivannut pitkään yks asia jonka mun hyvä ystävä sano sillon ko oli kauheet draamat päällä..

Mut en oo jaksanut takertua siihen sillä mun elämässä on meneillään paljon vakavampiakin asioita esim mun terveydessä joka nyt ei oo mikään maailman paras..

Lääkärit ihmettelee miks mun sydän heittelehtii niin paljon ja kohta on taas sen takia sydämen ultra.

En oo käyny koulussa pitkään pitkään aikaan koska sinne meneminen ahdistaa niin paljon mut sit taas ahdistaa sekin etten mee sinne.

Mut toisaalta olisin vaan Niilon kanssa tiellä siellä.

Mulla olis taas vaihteeks niin paljon sanottavaa ääneen mut oon hiljaa koska niillä asioilla ei oo loppupeleissä mitään väliä.
Koska ne ei ota sitä faktaa pois että oon niin huonossa kunnossa mitä koskaan oon ollut.

Mä en pysty syömään enään oikeestaan mitään.. sattuu kokoajan.. mun hiukset lähtee päästä lääkkeiden takia.. ja sentakia välillä jätän lääkkeet ottamatta vaik se onki suuri riski.. mut joo.

Kaikki paskat ajatukset on tullu takas. Ja itsetuhoisuus.. mun pääni vaan tuntuu siltä että se olis jossain tiltti asetuksessa ja selittää vaan paskaa mulle. Aivot tuntuu vaan joltain mustalta aineelta jotka vaan lilluu.

En vaan enään tiiä kuinka kauan mä jaksan ja kestän tätä. Päivästä toiseen 24/7 mua sattuu ja ahdistaa ja esittänyt ilosta. En mä ole..

Tammikuussa sain kallonkutistajalle diagnoosin vaikea masennus, stressi ja ahdistus häiriö ,sosiaalisten tilanteiden foobisuus sekä syömishäiriön paluun..

Nyt mun diagnoosin lista vaan kasvaa kasvamistaan voisin tähän laittaa kaikki mun diagnoosit ihan vaan että ite näkisin miltä se pötkö näyttää.

Mun diagnoosit:

Ehlers-danlos oireyhtymä
Fibromylagia
Gastropresies
mast cell activation syndrome
posturaalinen takykardia syndrooma
Vaikea masennus
Hahdistus ja stressihäiriö
Syömishäiriön
Migreeni
Krooninen väsymys oireyhtymä
Alice in wonderland oireyhtymä


Jäiköhän multa joku välistä. En tiedä liian monta diagnoosia. Tuntuu välillä että oon allerginen elämään tai liian sairas elämään.

Tämmöinen pieni päivitys ja kuulumiset. Haluisin saada tän mun blogini rullaamaan mut en lupaile mitään sillä mun olot on ollu vähän mitä on.

Someday I'll leave this town

Siitä on hetki vierähtänyt ko tänne oon viimeeks kirjoittanut yhtään mitään. Tässä välissä on ollut joulu, mun synttärit! 22 vee jippii! Ja uusivuosi. Jouluni alotin 2kk saikun jälkeen.

Näistä asioista luulis että asiat olis alkanut menemään hyvin vai mitä?

No vastaus on että ei ole...

Sain viimeviikolla stressi ja ahdistus häiriö diagnoosin ja vaikea masennus tuliko yllätyksenä? no eipä oikeen.

Sentään oon saanu jotenki nukuttua unilääkkeiden avuin mut ruuan kans on ongelmia ja mun jalat on menny entistä huonompaan kuntoon.

Eikä mun oloani helpota se että vaihteeks täällä on jotain draamaa... Again... Mietin vaan että millon tää yläaste meininki loppuu..

Jos ei lopu ja ko aletaan ettii uutta kämppää nii se on aivan jossain muualla ko Nummelan sisällä.

Sillä tää meininki saa mun olot vaan pahemmaksi ja pahemmaksi. En tiiä et ymmärtääkö ihmiset sitä syytä miks välttelen draamaa.. mut se vaikuttaa liikaa mun edsään ja kipuihin ja kaikkeen. Se on ikuinen oravan pyörä.

Toinen vaihtoehto on et alan karsimaan taas vaihteeks ihmisiä pois mun elämästä jotka aiheuttaa draamaa ja negatiivisuutta. Sillä vaikka mulla onkin asiat miten on yritän pysyä positiivisenä ihmisenä !

Ostin eilen tuhoa tämä kirjan enkä malttaisi odottaa et pääsen tekemään niitä tehtäviä !!! Sit kans ostin uuden söpön bujon halvalla!

Ja mun tipaton tammikuu on menny tosi hyvin! Eikä oikeestaan oo tehny mieli juodakaan. Olin muuten uudenvuoden bileissäki selvin päin eikä silloinkaan tehny mieli juoda.

Tilasin myös feikki sormituet toivon et niistä olis ees vähän apua sormiin sillä kinesioteippiä en voi enää hirveemmin pitää liima allergian takia.

Kuumalämpöpulloista on tullu mun elämä! Ja ostin viel ehkä maailman söpöimmän sellasen!

Tää nyt oli tämmöinen pikainen ja lyhyt katsaus mitä oikeen on meneillään. Ehkä taas löydän innostuksen tähän blogiin tai sit en. En osaa vielä kertoa sitä miten tässä käy.